Normaalisti jokaikinen ateisti ostaa itselleen mytologiakirjan, jossa on mahdollisimman kattavat listat Jumalista. Hätätilassa kelpaa jopa englannin wikipedian Jumaluuslista, joka on epätäydellinen mutta koko ajan käsiin räjähtävästi värisevästi laajeneva. (Tässä suhteessa suomen wikipedia sukkaa.) Aloittaa Alusta ja kiistää järjestelmällisesti jokaikisen jumaluuden. Tyyliin:
"Angwusnasomtaka, Hopi -intiaanejen naamioidun nuken mallinen lapsienpiiskausjumala. Kiistän olemassaolosi".
On kuitenkin muistettava että kaikkien Jumalien olemassaoloa ei kannata kiistää. Ateistit toki uskovat, ainakin yleensä, esimerkiksi Faaraoiden, Japanin keisareiden, Julius Caesarin ja Jeesuksen olemassaoloon. Historiallisina henkilöinä, ei Jumalina. Ja nämä tulee luonnollisesti ottaa huomioon kiistäessään. Näistä kiisteään vain jumalisuus.
"Guan Yu, kenraali. Kiistän jumaluutesi"
Luonnollisesti ateisti muistaa kiistää myös fiktiivisessä kirjallisuudessa esiintyvät jumalat. Olisihan toki hieman kummallista tehdä kuten englannin wikipedia ja tehdä erillinen listaus "fiktionaalisille jumalille". Ateistista kun kaikki jumaluudet ovat fiktionaalisia, ja olisi naurettavaa väittää että jotkut niistä olisivat todempia kuin toiset. Nämä ateisti kiistää aivan samoin kuin muutkin täysin olemattomat jumalat. Tyyliin:
"Ulmo, Keskimaan merien jumala. Kiistän olemassaolosi."
Kaikkien näiden läpikäyminen, asianmukaiset seikat huomioon ottaen, jumalankieltäminen onkin ateistin alkuvaiheen aikana kokopäivätyö, jonka seurauksena on kasvanut henkinen kärsivällisyys ja huolellisuus sekä valtaisa yleissivistys.
Tai sitten ateisti voi tietysti tehdä Dawkinsit ja sanoa että "vetää vain ateisminsa yhtä Jumalaa pidemmälle" : Eihän kristittykään joudu kiistämään Kelttien Ogma -jumalaa, jonka alaisuudessa ovat opettajat, koulutus jne. (Hmm. mieleeni tulevat kreationistit: Olikohan tuo esimerkkini sittenkin huono?)
keskiviikko 2. toukokuuta 2007
Rauni-Leenan puolustus.
Rauni-Leena Luukanen-Kilde on hihhuli, jonka ura alkoi vuoden 1986 auto -onnettomuudesta, jonka seurauksena hän sai päähänsä tuulilasin lisäksi kaikenlaisia asioita. (Ja kuten jo aikaisemmin kerroinkin, vastaavanlaisia ajattelunkehityskokemuksia on muillakin hihhuleilla.) Hänestä ihmisien aivoihin asetetaan mikrosiruja ja UFOt vierailevat. Kuun takanakin on paksu ilmakehä ja siellä käydään koko ajan. Hän on lennellyt ja nähnyt USA:n sotilasjohdon papereita ja keskustellut kenraalejen kanssa. Kirjoittanut ja myynyt kirjoja. Kaikki tietävät että Rauni-Leenalla on hieman "lepakoita tapulissa" -kuten Esko Valtaojan "Kotona Maailmankaikkeudessa" -kirjassakin ohimennen mainitaan.
Mutta mikä tekee Rauni-Leenan jutuista uskomattomampia kuin pappien vastaavista? Uskovaisten olisi kyettävä perustelemaan tälläiset, ainakin niiden joiden mielestä usko on jotenkin rationaalista; Heidän tulisi kyetä kertomaan miksi usko Nasaretilaisen puusepän jumalallisuuteen, ihmetekoihin ja kuolleista heräämisen on jotenkin rationaalisempaa kuin Norjalaisten aivoimplantit UFOt jaUSA:n sotilasjohdon etämielenhallintalaitteet.
Luukanen-Kilde on kuitenkin vahvoilla, koska hän esittää rajatumpia kykyjä. Tokihan Jumala Raamatussakin kovettaa sydämiä (esimerkiksi ~ 2 Moos. 9:12 ~ 2 Moos. 10:20 ~ 2 Moos. 10:27) eli harrastaa mielenhallintaa. Mutta uskovaiset vain uskovat että näin tapahtuu osaamatta kertoa miten. Rauni-Leena sen sijaan kertoilee avaruusolennoista, Norjalaisista öljynsukeltajista ja mikrosiruista, joita ohjataan satelliitteja apuna käyttäen radioaalloilla. Siis jotain astetta konkreettisempaa.
Luukanen-Kildeen heikkous taas on siinä, että näitä mikrosiruja ei ole löydetty. Ja tietenkin se, että Rauni-Leena aina kutsutaan sinne tapaamisiin niiden USA:n sotilaseliitin kerman kanssa kerran toisensa jälkeen, vaikka muut eivät kerro asiasta ja Rauni-Leena levittää oikein kirjoissa ja kansissa asiaa. (Ilmeisesti aivoimplantit ja etämielenhallinnan salaamaan pyrkivät tahot -ei se hitto vie ainakaan mitään "yleisesti levitettävää tietoa" ole- eivät vainoa Rauni-Leenaa läheskään yhtä paljon kuin tiedemaailma joka laittaa revisionisteja linnaan ja jostain syystä aina löytää kritisoitavaa "Älykkään Suunnittelun" kannattajien jutuista.)
Minusta ainot ero uskon puolesta on siinä että uskonnot ova onnistuneet vakiintumaan. Luukanen-Kilde taas on yksin. Tämän seurauksena uskontoja tukee perinteet, kulttuuri ja jopa verotus. (Joiden seurauksena ihmiset hyväksyvät että papit ovat moraalin asiantuntijoita, ja Rauni-Leena, ateistit ja sotilaskomentajat eivät.) Nämä tuovat vakauden jossa usko säilyy vaikka se olisi ristiriitaista -tai jopa tieteen vastaista. Mutta kun Rauni on yksin, häntä on paljon vaikeampaa uskoa.
Tämähän ei tietenkään tee Luukanen-Kildeen juttuja yhtään vähemmän hihhuleiksi, vaan pikemminkin muistuttaa siitä että aika iso määrä ihmisistä on aivan yhtä paljon hihhuleita, eri tavalla vain.
Mutta mikä tekee Rauni-Leenan jutuista uskomattomampia kuin pappien vastaavista? Uskovaisten olisi kyettävä perustelemaan tälläiset, ainakin niiden joiden mielestä usko on jotenkin rationaalista; Heidän tulisi kyetä kertomaan miksi usko Nasaretilaisen puusepän jumalallisuuteen, ihmetekoihin ja kuolleista heräämisen on jotenkin rationaalisempaa kuin Norjalaisten aivoimplantit UFOt jaUSA:n sotilasjohdon etämielenhallintalaitteet.
Luukanen-Kilde on kuitenkin vahvoilla, koska hän esittää rajatumpia kykyjä. Tokihan Jumala Raamatussakin kovettaa sydämiä (esimerkiksi ~ 2 Moos. 9:12 ~ 2 Moos. 10:20 ~ 2 Moos. 10:27) eli harrastaa mielenhallintaa. Mutta uskovaiset vain uskovat että näin tapahtuu osaamatta kertoa miten. Rauni-Leena sen sijaan kertoilee avaruusolennoista, Norjalaisista öljynsukeltajista ja mikrosiruista, joita ohjataan satelliitteja apuna käyttäen radioaalloilla. Siis jotain astetta konkreettisempaa.
Luukanen-Kildeen heikkous taas on siinä, että näitä mikrosiruja ei ole löydetty. Ja tietenkin se, että Rauni-Leena aina kutsutaan sinne tapaamisiin niiden USA:n sotilaseliitin kerman kanssa kerran toisensa jälkeen, vaikka muut eivät kerro asiasta ja Rauni-Leena levittää oikein kirjoissa ja kansissa asiaa. (Ilmeisesti aivoimplantit ja etämielenhallinnan salaamaan pyrkivät tahot -ei se hitto vie ainakaan mitään "yleisesti levitettävää tietoa" ole- eivät vainoa Rauni-Leenaa läheskään yhtä paljon kuin tiedemaailma joka laittaa revisionisteja linnaan ja jostain syystä aina löytää kritisoitavaa "Älykkään Suunnittelun" kannattajien jutuista.)
Minusta ainot ero uskon puolesta on siinä että uskonnot ova onnistuneet vakiintumaan. Luukanen-Kilde taas on yksin. Tämän seurauksena uskontoja tukee perinteet, kulttuuri ja jopa verotus. (Joiden seurauksena ihmiset hyväksyvät että papit ovat moraalin asiantuntijoita, ja Rauni-Leena, ateistit ja sotilaskomentajat eivät.) Nämä tuovat vakauden jossa usko säilyy vaikka se olisi ristiriitaista -tai jopa tieteen vastaista. Mutta kun Rauni on yksin, häntä on paljon vaikeampaa uskoa.
Tämähän ei tietenkään tee Luukanen-Kildeen juttuja yhtään vähemmän hihhuleiksi, vaan pikemminkin muistuttaa siitä että aika iso määrä ihmisistä on aivan yhtä paljon hihhuleita, eri tavalla vain.
Oi Pyhä Henki meille Kirkasta!
Kyllähän te tiedätte ne Pyhällä Hengellä kaatajat, jotka parantavat. (eivät ne, jotka kaatavat Ki -voimalla ja jotka ottavat köniinsä haasteissa.) No, nyt on käynyt niin, että Judith Dadd niminen nainen joka kaatui pyhän hengen voimasta löi kaatuessaan päänsä ja sai päänsärkyjä ja tinnitusta ja vaikka mitä muita vaivoja. Ja tottakai, jos paraneminen on Pyhän Hengen Lähettilään Rukouksen ansiota, kun paraneminen on tapahtunut rukouksen jälkeen, on aivan viisasta ajatella että myös nämä vaivat olivat Pyhän Hengen seurausta.
Mutta Pastori Dave Williams oli onneksi Pyhän Hengen viisauden täyttämä ja osasi sanoa
"The Bible, uh, ethics and God's word says that Christians are not to sue Christians"
...
"and so we have to assume that if that's the case, that she must have renounced the faith, and that's what I am very concerned about, that she has renounced her faith in Jesus, just for the sake of, uh, you know, mammon."
Eli koska Kristitty ei haasta Kristittyä oikeuteen, ei nainen joka haastaa pastorin ole Kristitty, eikä ilmeisesti siksi Pyhän Hengen armon piirissä. Jännittävää. Eli ilmeisesti Pyhä Henki voidaan saada vastuuseen vain miellyttävistä asioista?
Mutta Pastori Dave Williams oli onneksi Pyhän Hengen viisauden täyttämä ja osasi sanoa
"The Bible, uh, ethics and God's word says that Christians are not to sue Christians"
...
"and so we have to assume that if that's the case, that she must have renounced the faith, and that's what I am very concerned about, that she has renounced her faith in Jesus, just for the sake of, uh, you know, mammon."
Eli koska Kristitty ei haasta Kristittyä oikeuteen, ei nainen joka haastaa pastorin ole Kristitty, eikä ilmeisesti siksi Pyhän Hengen armon piirissä. Jännittävää. Eli ilmeisesti Pyhä Henki voidaan saada vastuuseen vain miellyttävistä asioista?
tiistai 1. toukokuuta 2007
Ylpeys ja ennakkoluulo.
Ateistit joutuvat ottamaan asetelman, jossa uskovaisista poiketen on pakko aina myöntää että hän voi olla väärässä. Heidän elämänsä on selaista että he eivät vain voi väittää omaavansa totuuden ja mystistä tietoa, ja verrata muiden käsityksiä siihen. Uskovaisella ihmisellä, toisin kuin ateisteilla, on. Ja se on "absoluuttinen totuus", joka on Täysin Totta ja luonteeltaan ikuinen ja muuttumaton. Koska uskovaiset ajattelevat että heillä on Absoluuttinen totuus, he eivät halua missään tapauksessa vaihtaa käsitystään muuhuh. Heistä kun "lopullinen totuus" on parempi kuin tieteen lyhytikäinen, aina kritiikin ja muuttumisen uhan alla oleva totuus. Tämä ei tietenkään anna minkäänlaisia lähtökohtia keskusteluun ; Jos ateisti ei tarjoa "absoluuttista totuutta", hänen "totuutensa ei ole riittävä" ja jos ateisti tarjoaa "absoluuttista totuutta" hän on "materialisti" ja ylimielinen. Tai itse asiassa ateisti on aina ylimielinen, koska hän hylkää "ikiaikaisen viisauden" ja "ottaa kantaa asioihin joita ei ymmärrä".
Kuitenkin ateisteista uskovaisilla ei ole mitään absoluuttista totuutta vaan dogma. Ateisteilla vastakkain onkin siis arvaus, jota ylläpidetään hampaat irvessä väkisin vaikka mikä olisi ja arvaus joka voidaan havaita erehdykseksi ja muuttaa paremmaksi arvaukseksi. (Eli vaikka taustalla oleva totuus olisikin "ikuinen ja muuttumaton", emme ole kaikkitietäviä joten voimme ainoastaan lähestyä sitä ja voimme lähestyä sitä vain jos voimme muuttaa käsityksiämme.) Ateisti näkeekin asian niin että vanhan vääräksi osoitetun arvauksen hylkääminen johtaa siihen että hän kehittyy, jolloin hän loppujen lopuksi "tietää" enemmän kuin sellainen joka vain pitää arvauksestaan kiinni kynsin ja hampain. Tämän johdosta ateisti näkee uskovaisessa nimenomaan ylimielisyyden. Heistä uskovaiset vain päättävät että he tietävät Lopullisen Totuuden, ja tämän päätöksensä pohjalta he antavat itselleen auktoriteettiaseman arvioida "alempien" tietämystä.
Siksipä sekä ateistit että uskovaiset näkevät toisissaan "ylimielisyyden". Ja mikä hauskinta, ateismin heikkous uskovaisen silmissä ja vahvuus ateistin silmissä ovat saman asian kääntöpuolet:
Ateismi ei kilpaile "miellyttävämmän" asetelmasta, koska uskova saa tuon auktoriteettiaseman ja "lopullisen totuuden" tuoman mahdin ja "lohdullisen varmuuden", jonka seurauksena asioita ei enää tarvitse miettiä eikä kuolemaa surra, koska hänellä kerran on "absoluuttinen ja miellyttävä Totuus", joka vain tulee opetella ulkoa ja ateistilla on tarjota tilalle vain todennäköisyyksiä, mahdollisuuksia, tutkimista ja ihmettelemistä. Ateistin on siksi pakko aina olla "alempi" koska hänellä on pelkkää tietämystä joissa ei absoluuttisia totuuksia tunneta. Toisaalta juuri tässä ateistien epävarmassa arvailussa on iloa, löytämisen, tajuamisen ja leikkimisen iloa joka "Totuuden Varmasti Omistavilta" puuttuu. Samoin ateistilla on erehtymisen ja näkemysten tarkastamisen ja korjaamisen jatkuva mahdollisuus.
Uskova taas ei voi Totuuksistaan horjua ilman että heidän maailmankuvansa ja tätä kautta mielenterveytensä ja hyvinvointinsakin horjuu.
Tämän Totuuden luonteen täysin eri tavoin ymmärtämisen ja uskovaisen asiaansa sitoutumisen vuoksi lähtökohdat avoimeen keskusteluun uskovan ja ateistin välillä ei ole kovin hyvät.
Kuitenkin ateisteista uskovaisilla ei ole mitään absoluuttista totuutta vaan dogma. Ateisteilla vastakkain onkin siis arvaus, jota ylläpidetään hampaat irvessä väkisin vaikka mikä olisi ja arvaus joka voidaan havaita erehdykseksi ja muuttaa paremmaksi arvaukseksi. (Eli vaikka taustalla oleva totuus olisikin "ikuinen ja muuttumaton", emme ole kaikkitietäviä joten voimme ainoastaan lähestyä sitä ja voimme lähestyä sitä vain jos voimme muuttaa käsityksiämme.) Ateisti näkeekin asian niin että vanhan vääräksi osoitetun arvauksen hylkääminen johtaa siihen että hän kehittyy, jolloin hän loppujen lopuksi "tietää" enemmän kuin sellainen joka vain pitää arvauksestaan kiinni kynsin ja hampain. Tämän johdosta ateisti näkee uskovaisessa nimenomaan ylimielisyyden. Heistä uskovaiset vain päättävät että he tietävät Lopullisen Totuuden, ja tämän päätöksensä pohjalta he antavat itselleen auktoriteettiaseman arvioida "alempien" tietämystä.
Siksipä sekä ateistit että uskovaiset näkevät toisissaan "ylimielisyyden". Ja mikä hauskinta, ateismin heikkous uskovaisen silmissä ja vahvuus ateistin silmissä ovat saman asian kääntöpuolet:
Ateismi ei kilpaile "miellyttävämmän" asetelmasta, koska uskova saa tuon auktoriteettiaseman ja "lopullisen totuuden" tuoman mahdin ja "lohdullisen varmuuden", jonka seurauksena asioita ei enää tarvitse miettiä eikä kuolemaa surra, koska hänellä kerran on "absoluuttinen ja miellyttävä Totuus", joka vain tulee opetella ulkoa ja ateistilla on tarjota tilalle vain todennäköisyyksiä, mahdollisuuksia, tutkimista ja ihmettelemistä. Ateistin on siksi pakko aina olla "alempi" koska hänellä on pelkkää tietämystä joissa ei absoluuttisia totuuksia tunneta. Toisaalta juuri tässä ateistien epävarmassa arvailussa on iloa, löytämisen, tajuamisen ja leikkimisen iloa joka "Totuuden Varmasti Omistavilta" puuttuu. Samoin ateistilla on erehtymisen ja näkemysten tarkastamisen ja korjaamisen jatkuva mahdollisuus.
Uskova taas ei voi Totuuksistaan horjua ilman että heidän maailmankuvansa ja tätä kautta mielenterveytensä ja hyvinvointinsakin horjuu.
Tämän Totuuden luonteen täysin eri tavoin ymmärtämisen ja uskovaisen asiaansa sitoutumisen vuoksi lähtökohdat avoimeen keskusteluun uskovan ja ateistin välillä ei ole kovin hyvät.
Lapsien käännytys
Olen huomannut että ei ole soveliasta ateistin mennä uskovaisesta perheestä tulevalle lapselle, kertomaan että ei usko Jumaliin ja että ne ovat naurettavia. Ei kuitenkaan ole mitään väärää siinä jos uskovainen tulee ateistiperheen lapselle julistamaan Jumalasta ; Minun mielestäni molempien pitäisi olla ihan yhtä väärin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
