Homomieliset ulos!

Televisio -ohjelmasta alkanut kirkostaeroamisvyöry on ollut minusta suorastaan tylsää. Siinä puhutaan kirkon sisäisistä asioista. Vihkikaavan muoto on ytimessä. Pohjimmiltaan kinaa siitä annetaanko homoparille siunaus vai rukoiluhetki vai onko homo kirkon jäsen joka kyllä kelpaa maksamaan jäsenmaksut samanarvoisesti mutta ei saamaan palveluja koska on niin likainen ja sairas tai rikollinen.

Kirkon puolella on hyvä muistaa vain se, että kirkon edustajista suurin osa ei ole hihhuleita.

Olen toki tyytyväinen siitä että kansa on näyttänyt Räsäselle ja kumppaneille että heidän moraalinen ylemmyydentuntonsa näyttäytyy muille lähinnä naurettavana ja halveksittavana moraalittomuutena. Siihen se tyytyväisyys on sitten jäänytkin.

Tulin niin sanotusti kaapista tuodakseni esiin Jukka Relanderin kolumnin. Hänen kirjoitustaitonsa on tuottanut esimerkiksi seuraavan pätkän : "Ateistit ja fundamentalistit puhuvat kirkosta, jota kumpikaan ei edusta, samalla kun kirkko itse vaikenee, tai huomauttaa häveliäästi, että kyllä täältä löytyy ihan fiksuakin väkeä, tulkaa vaikka katsomaan. Paradoksi on siinä, että ateistien käsitys kirkosta on juuri se, mitä fundamentalistit edustavat, ja jos kirkosta eroaminen jatkuu yhtä kiivaana kuin tähän asti, pian kirkosta myös tulee sen näköinen, miksi ateistit sitä nyt luulevat." Kun kirkosta lähtevät kaikki suvaitsevaiset, jäävät suvaitsemattomat jäljelle. Tämä on selvä asia. Nykyisin kirkko on monin paikoin yllättävänkin maltillinen.

Ei hihhulointia, ei ongelmaa minulle.

Kuitenkin kirkon fundamentalistisoituminen olisi minuta aika mielenkiintoinen asia. Sillä kirkolle iso tulonlähde on kirkollisvero. Kun suvaitsevaiset lähtevät, maksavat fundamentalistit kirkon toiminnan. Kun esimerkiksi omaisuuden huolto syö paljon rahaa, eikä ole väliä käyttääkö rakenteita edes kukaan, sitoutuu heiltä naamaa kohden enemmän rahaa tälläiseen. Jokainen tälläinen penni on pois katujulistuksesta.

Rahavirroilla iso merkitys. Nykyisin kirkko hoitaa esimerkiksi toimintaa lapsille ja nuorille. Kun budjettiin tulee vaje, tulee leikkauksia. Tämä on jopa hyvä asia ; Usein kunnilla kun tuntuu olevan sellainen mieli että lisätoimintaa nuorille ei tarvita kun "kirkko hoitaa jo". Monen asian tekemisen vastuuta on siirretty kirkolle. Jos kirkko leikkaa palveluja, tämä tekosyy katoaa. On tehtävä jotain. Tämä taas luultavasti nostaa veroprosenttia. Mutta toisaalta kun kirkosta on erottu, on veroprosentti laskenut. Pitkällä tähtäimellä yksilön verotulot eivät luultavasti muutu koska niillä rahoilla tuotetaan samoja palveluja. Veronmaksajan kannalta menot ovat samat, ne vain kanavoidaan eri tahojen kautta. Muutos on byrokratiapyöritystasolla. Paperit kiertävät eri toimistossa. Muutoin samantyyppisellä rahalla tuotetaan samantyyppinen palvelu.

Samalla saattaisi ratketa jopa hautausmaakinastelut. Minusta niiden hoitaminen olisi pitänyt siirtää kirkon kontolta pois jo aikaa sitten. Mutta asiaa ei ole haluttu ottaa. Kirkko saa rahaa tätä tarkoitusta varten, joten tämän rahan voisi kanavoida myös uudestaan. Uskontoneutraali taho, kuten kunta, tekisi tavallaan "kuolemisesta tasa -arvoisempaa." Nykyisin kun osa uskovaisista on pettyneitä kun ateistejen hautausmaihin on haudattu niin vähän ihmisiä. Hautausasioista kun on nostettu meteli. He tuntuvat unohtavan että valtaosa ateisteista on nuoria. He kuolevat harvoin mutta he kuolevat joskus. Se, että lähiaikoina kuolleiden ateistejen määrät ovat nyt pieniä ei tarkoita sitä että ateistejen määrät olisivat pieniä. Muutaman kymmenen vuoden päästä tilanne on aivan toisin. Kristityt saavat iloita kun minutkin kuopataan. Että vihdoin pääsivät eroon tuostakin, joka vain rumensi katukuvaa ja oli väärässä ideologiassakin.

Demokratiassa myös uskovaisten lukumäärillä on merkitystä. Jokainen lähtenyt yksilö on tätä kautta kirkon yleistä arvovaltaa pois. Jos jäljelle jää "vihainen marginaali", on selvää että kirkko on samalla tässä prosessissa marginalisoitunut. Fundamentalistit hallitsevat kirkkoa, mutta kirkko ei hallitse yhteiskunnassa juuri mitään. Kirkko tiivistyy tällöin kiukuttelijoiden vihakerhoksi, jonka sisällä he saavat kokea ylemmyydentunnetta. Että he ei sentään homoja hyväksy. Eikä naispappeja. Tässä vaiheessa ketään vaan ei kiinnosta, ja he saavat olla tyytyväisiä keskenään.

Enemmän!

Helsingin Sanomat kirjoitti tuntijakouudistuksesta. Asian ydin on siinä, että uskonnonopetusta tarjotaan vasta kun on riittävän suuria ryhmiä ; Opetusta annetaan vain niille ryhmille joissa on riittävästi väkeä. Tämän koon vaatimusta ollaan muuttamassa suuremmaksi.

Kristinuskon kannalta tällä ei ole merkitystä, koska valtaosa käy siihen liittyvän opetuksen. Ryhmäkokomuutos sen sijaan poistaisi elämänkatsomustiedon opettamisen valtaosasta suomea. Tämä tarkoittaa sitä että vain "suosittu uskonto" on tavallaan opetuksen arvoista.

Tosin olen kauan aikaa miettinyt sitä, että onko asialla niin suurta merkitystä. Jos ideologisuus ja vakaumus on poistettu opetuksesta, niin miksi ei saman tien opeteta kaikille elämänkatsomustietoa? Nythän esimerkiksi etiikasta halutaan oma oppiaine. Jo minun aikana kouluaineita oli liikaa. Olisi kenties hyvä tiivistää. Kun kaikille opetettaisiin samaa, ja opetus ei olisi omaan uskomukseen sidottua, uskonto muuttuisi aineena äidinkielen kaltaiseksi. Sielläkään ei välitetä pidätkö kauhusta vai romanttisista kirjoista. Siellä opetetaan kirjallisuudesta.

Toinen tapa vastata haasteeseen on tietysti aktivoitua ja saada maahan/käännyttää paljon ihmisiä vähemmistöuskoon. En jotenkin pidä tästä vaihtoehdosta.

Tätä minäkin olen ihmetellyt.

Kuvan pikkuilmoituksessa on haussa tietynlainen mies. Minä olen totaalisesti haetun vastakohta. En ole yhtään nuori, enkä varsinkaan komea. Huumorintajuni on parhaimmillaan omituista. Rohkea en ole. Ja vaikka pelkäänkin, niin Jumalaa pelkäävää minusta ei kaikesta huolimatta saa kirveelläkään.

Minua lohduttaa lähinnä se, että kukaan muukaan ei näytä listaa täyttävän. Sukupuuttoakin epäillään.

Jostain syystä olen huomannut uskovaisissa miehissä sen, että noita kaikkia ei oikein löydy samasta paketista. Etenkin jos puheenaiheena ovat "aktiivisemman linjan uskovat". Siis ne jotka kuuluvat valtakirkon ulkopuolisiin paikkoihin. Komea ja älykkyyttä korostava uskovainen on helposti vakava ja huumorintajuton. He julistavat vakavasti ja vaikuttavat ulkopuolisen silmiin vakavuutensa vuoksi ehkä jopa ylpeiltä ja ynseiltä. Hauskuus tulkitaan helposti "turhuudeksi", joksikin joka on tärkeämpien asioiden tiellä. Rumuus voi opettaa vaatimattomuutta. Olen nähnyt monta "vähemmän kaunista" julistajaa jotka korvaavat rujouden tuomat haitat kertoilemalla juttujaan hauskemmin. Uskonnottomuus taas pakottaa ihmisen pois erityisstatuksesta, jumalan kuvasta eliöksi maailmassa. Tässä asemassa on hieman vaikeampaa olla ylpeä - toki tässä voidaan onnistua mutta se on vaikeampaa.

Ehkä tässä on jotain yleisinhimillistä. Mutta luulen että uskottava henkilö saadaan kun listasta otetaan yksi kohta pelistä pois.

Kristinuskon testaaminen?

Moni väittää että tiede ja usko ovat eri maailmoista. Että tiede tuottaa tietoa miten maailma toimii ja uskonto miten siinä pitää elää.

Kuitenkin kristinusko tekee monia väitteitä maailmasta - ja se tekee kannanottoja jopa ihmisluonteesta. Perisynnin mukaan ihminen on langennut, hän tarvitsee apua voidakseen olla hyvä.

Uskoisin että usko erotetaan tieteestä vain yhdestä syystä. Siitä että tiede ei ole kovin vahvasti tukenut uskontojen näkemyksiä. Ihmiset toimivat suunnilleen yhtä hyvin olivatpa he uskovaisia tai ateisteja. Tai olivatpa he missä kulttuurissa tahansa.

Osa uskovaisista tunnustaa ristiriidat. He eivät vaihda uskontoaan vaan tietysti moittivat tiedettä. Heistä tiede on huonosti tehtyä. Ristiriidat johtuvat siitä että pahat evoluutikkosalaliittolaiset kiusaa heitä ja tekee saatanallista tiedettä.

Heidän lisäkseen on niitä uskovaisia, jotka luottavat uskonnon tarjoavan myös tietoa. He puhuvat yhteiskunnan säilymisestä. Arvot estävät meitä tappamasta toisiamme, ja hyvä yhteiskuntajärjestys on Jumalallisen viisauden tulos. Heille kristinusko tulee testattua jo siinä että kristillinen yhteiskunta toimii. Tämä johtuu tietysti siitä, että kristinuskolla on asioita jotka todella vaikuttavat tähän. Tämä ei toki kannusta millään lailla ateismiin: Vastaus löytyy "Hankin perseestä". Siinähän ovelle tulevat uskovat antavat listan käskyjä. Yksi on että alkoholia pitää käyttää kohtuudella, ja että pitää syödä oikein. Tämä on terveellistä ja hyväksi elämälle. Listan muut kohdat eivät kuitenkaan ole välttämättä yhtä hyviä ja testattuja. Sillä tosiasiassa kun ihminen on uskovainen, hän ei huomaa yhtä asiaa. Raamattu on itse asiassa valtavan pitkä lista. Ihminen vain kirjoittaa tämän listan ylös ja olettaa että se on kokonaan totta. Tämä on kuitenkin aivan sama, kuin jos hän olettaisi joka ikisen listan kohdan erikseen todeksi. Maailmankuva ei yksinkertaistu sillä että oletuksista tehdään lista ja oletetaan se lista. Jokainen kohta on todistettava erikseen, eikä voida hypätä alkoholin käyttämisestä siihen että Hanka antaa miljoonan jos suutelet persettä (joka sekin on listassa.)

Minun pääsyyni ateismiin on se että Jumalaa ei ole todistettu tieteellä. Jos jollakulla on hyvä yhteiskuntajärjestys, voin ottaa hyvät normit. Kenties ehdottaa niitä äänestyksessä Suomen Lakiin asti. Ja ne kohdat jotka eivät ole vakuuttavia voidaan ja pitää voida jättää ulos. Näin alkoholin kohtuukäytön järkevyys ei tarkoita että tulisi jotenkin hyväksyä että Hank on edes olemassa.

Samanlaisia.

Jesus and Mo -sarjakuva vertasi Muhammadia ja Hubbardia keskenään. Molemmat perustivat järjestön, jossa seuraajat voimakkaasti suojelevat johtajansa mainetta. Molemmissa järjestöissä toisella tavalla uskovia ja etenkin uskosta eronneita kohdellaan pahasti. Molemmissa on sääntöjä, jotka käsittelevät elämää hyvinkin pikkutarkasti. Vertailu loukkaa sekä muslimeja että skientologeja.

Yhteys ei ole vaikeaa. Uskontojen perustajat ovat samanlaisia, ja etenkin uskovaiset ovat samanlaisia. Osaksi siksi että kaikki ovat ihmisiä. Ja osaksi siitä että he kaikki ovat uskovaisia, Pyhä antaa erityisluvan. Pyhän puolustaminen on arvokkaampaa kuin muun. Tämä voi joskus johtaa äärimmäisyyksiin.

Kannattaako tästä edes puhua?

Helsingissä oli vapaa -ajattelijoiden kauppakoju. Siinä uskonnollista kirjallisuutta vaihdettiin pornoon.

Jos minulle oltaisiin vaikka vuosi sitten sanottu että ateisti on pinnallinen tyyppi joka vaihtaa uskonnon viisauden pornoon, olisin ollut varma että lausuja on hihhuli, ateismin vastustaja. On suorastaan kliseistä syyttää ateisteja itsekkyydestä, hekumoinnista, syntisestä lihan iloissa elämisestä, ryyppäämisestä...

Nyt olikin pakko hieraista omia silmiä. Että toteuttajat olivat juuri niitä joita olivat. Helsingin Sanomissakin ollaan samaa mieltä. Minusta ateistit ovat olleet tässä vähän huonosti.

Kampanjan huonoja puolia ei ole korostettu tarpeeksi julkisesti. Tätä kautta joku voisi ihan hyvästä syystä saada sen kuvan että ateistit ovat juuri sitä, mitä hihhulit ovat vuosia sanoneet.

Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös uskovaisten vastakampanja. Se ei ollut suosittu. Muutama hassu Raamattu vaihdettiin. Erityisesti loppukaneetti herätti huvittumista. "Vapaa-ajattelijoiden kampanja keräsi kävijöitä. Vapaa-ajattelijat keräsivät tempauksella noin 200 raamattua, kaksi koraania ja yhden ateistisen teoksen". Tämän vaihtajalla on ollut huumorintajua.

Muutenkin uskovat ovat olleet rohkeina. Esimerkkinä tulee mainita kampanjoijien saamat tekstiviestit. "MITEN USKALLAT NUKKUA, JOS JUMALAA EI KERRAN OLE? MINÄHÄN VOISIN PÄÄSTÄÄ ILMAT POIS SISUKSISTASI ILMAN MITÄÄN OMANTUNNON TUSKIA, EIKÄ HAITAIS, VAIKKA JÄIS KIINI". Se näyttää että uskovat ovat juuri sellaisia kuin ateistejen kliseet sanovat. Että CAPS LOCK, kirjoitusvirheet, toisen vakaumuksen loukkaus ja ylenkatse ja vahvasti uhkailunsävyinen viestittely, joka korostaa sitä miten uskova kokee että hän itsekin on vain kontrollissa oleva psykopaatti keskuudessamme.

Ehkä ratkaisut molempiin ovat samat. Ideologioiden sisällä on yksilöitä, eikä aatteen sisällä olla mitään yhtä massaa jossa yhden teko edustaa kaikkia muita. Joku voi tätä tietysti yrittää, mutta muiden ei tarvitse tähän suostua. Minulle tämä muistuttaa siitä miten on yhä tärkeämpää muistaa uskaltaa nousta hihhuleita vastaan ja jättää uskovaiset enemmän rauhaan.

Pahaa happoa

Ateistien moraalittomuudesta vitsaillaan usein. Toki asialla ovat hihhulit, kiivaa uskovaiset, eikä suinkaan "uskovaisten laajat massat".

Yleensä ateistit pitävät samoja asioita tärkeänä kuin uskovatkin. Eli vaikkapa rehellisyyttä ja rakkautta. Moraalin romahdus kiivaiden uskovien silmissä tulee esimerkiksi siitä että hyväksyy homoseksuaalisuuden laillisena elämäntapana. Ja siksi moraalittomuus onkin lähinnä moraalittomuutta suhteessa näihin sääntöihin.

Ateistin silmiin tämä argumentointi ei kuitenkaan toimi. Toki heidän arvionsa siitä onko asiat moraalista vai ei voi erota Raamatun komentaman kanssa, mutta heistä tämä on heistä oikeasti "sen pahempi Raamatulle". Eli näihin vetoaminen etäännyttää ateistia uskosta.

Tätä voi olla vaikeaa nähdä koska useimmat ovat kristittyjä ja elävät kristillisessä yhteiskunnassa. Arvot näyttävät ilmiselviltä, kun ne on sellaisina aina esitetty. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Se, että Raamatun taakse oletetaan jumalallinen auktoriteetti ja sen sääntöjä pidetään muuttumattomina, ehdottomina ja objektiivisina ei muuta asiaa.

Sillä muillakin on vastaavia argumentteja moraalinsäätäjän arvovallasta. Otan esimerkiksi intian, jossa tapahtuva kauheus on helppo huomata, kun emme ole sen piirissä eläneet. Sen totuuksia ei meille ole kotona, koulussa ja kaduilla hoettu vaihtoehdottomina ilmiselvyyksinä. Ja intialaisia hartausohjelmia ei tungeta klassisen musiikin väliin. Tätä kautta saamme etäisyyttä näihin argumentteihin ja voimme todella peilata niitä.

Vääräuskoisuus on vakava asia ja siksi kunniamurhan kulttuuri nostaa päätään. Takana on eettiset argumentit ja objektiivinen Jumalallisuudella oikeutettu käsky. Tyttären päälle heitettiin happoa koska tämä halusi naimisiin vääräuskoisen kanssa.

Kristinuskoinen tietysti sanoo että kyseessä on harhaoppi. Mutta hän ei käsitä että ateistin silmiin kristinusko on "ulkopuolinen uskonto". Siksi se, että jokin ateistista pahalta näyttävä asia oikeutetaan uskonnolla ei suinkaan saa häntä muuttamaan mieltään tästä asiasta, vaan pikemminkin saa hänet kokemaan että kyseinen uskonto on "epäeettinen harhaoppi".

Kun uskovat usein perustelevat hyökkäyksensä pelastamisella - eikä sillä että he kuola suussa vihaavat erimielisyyttä ja ryntäävät raivoamaan ja julistamaan sen vuoksi - heidän olisi pakko miettiä sitä tapaa jolla he viestinsä esittävät. Käännytystyö joka etäännyttää Jumalasta ei ole taatusti sellaista josta Jumala pitää. Siinähän parhaimmillaan estetään kääntyminen oikeaan uskoon!