Helsingissä oli vapaa -ajattelijoiden kauppakoju. Siinä uskonnollista kirjallisuutta vaihdettiin pornoon.
Jos minulle oltaisiin vaikka vuosi sitten sanottu että ateisti on pinnallinen tyyppi joka vaihtaa uskonnon viisauden pornoon, olisin ollut varma että lausuja on hihhuli, ateismin vastustaja. On suorastaan kliseistä syyttää ateisteja itsekkyydestä, hekumoinnista, syntisestä lihan iloissa elämisestä, ryyppäämisestä...
Nyt olikin pakko hieraista omia silmiä. Että toteuttajat olivat juuri niitä joita olivat. Helsingin Sanomissakin ollaan samaa mieltä. Minusta ateistit ovat olleet tässä vähän huonosti.
Kampanjan huonoja puolia ei ole korostettu tarpeeksi julkisesti. Tätä kautta joku voisi ihan hyvästä syystä saada sen kuvan että ateistit ovat juuri sitä, mitä hihhulit ovat vuosia sanoneet.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös uskovaisten vastakampanja. Se ei ollut suosittu. Muutama hassu Raamattu vaihdettiin. Erityisesti loppukaneetti herätti huvittumista. "Vapaa-ajattelijoiden kampanja keräsi kävijöitä. Vapaa-ajattelijat keräsivät tempauksella noin 200 raamattua, kaksi koraania ja yhden ateistisen teoksen". Tämän vaihtajalla on ollut huumorintajua.
Muutenkin uskovat ovat olleet rohkeina. Esimerkkinä tulee mainita kampanjoijien saamat tekstiviestit. "MITEN USKALLAT NUKKUA, JOS JUMALAA EI KERRAN OLE? MINÄHÄN VOISIN PÄÄSTÄÄ ILMAT POIS SISUKSISTASI ILMAN MITÄÄN OMANTUNNON TUSKIA, EIKÄ HAITAIS, VAIKKA JÄIS KIINI". Se näyttää että uskovat ovat juuri sellaisia kuin ateistejen kliseet sanovat. Että CAPS LOCK, kirjoitusvirheet, toisen vakaumuksen loukkaus ja ylenkatse ja vahvasti uhkailunsävyinen viestittely, joka korostaa sitä miten uskova kokee että hän itsekin on vain kontrollissa oleva psykopaatti keskuudessamme.
Ehkä ratkaisut molempiin ovat samat. Ideologioiden sisällä on yksilöitä, eikä aatteen sisällä olla mitään yhtä massaa jossa yhden teko edustaa kaikkia muita. Joku voi tätä tietysti yrittää, mutta muiden ei tarvitse tähän suostua. Minulle tämä muistuttaa siitä miten on yhä tärkeämpää muistaa uskaltaa nousta hihhuleita vastaan ja jättää uskovaiset enemmän rauhaan.
perjantai 11. kesäkuuta 2010
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Pahaa happoa
Ateistien moraalittomuudesta vitsaillaan usein. Toki asialla ovat hihhulit, kiivaa uskovaiset, eikä suinkaan "uskovaisten laajat massat".
Yleensä ateistit pitävät samoja asioita tärkeänä kuin uskovatkin. Eli vaikkapa rehellisyyttä ja rakkautta. Moraalin romahdus kiivaiden uskovien silmissä tulee esimerkiksi siitä että hyväksyy homoseksuaalisuuden laillisena elämäntapana. Ja siksi moraalittomuus onkin lähinnä moraalittomuutta suhteessa näihin sääntöihin.
Ateistin silmiin tämä argumentointi ei kuitenkaan toimi. Toki heidän arvionsa siitä onko asiat moraalista vai ei voi erota Raamatun komentaman kanssa, mutta heistä tämä on heistä oikeasti "sen pahempi Raamatulle". Eli näihin vetoaminen etäännyttää ateistia uskosta.
Tätä voi olla vaikeaa nähdä koska useimmat ovat kristittyjä ja elävät kristillisessä yhteiskunnassa. Arvot näyttävät ilmiselviltä, kun ne on sellaisina aina esitetty. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Se, että Raamatun taakse oletetaan jumalallinen auktoriteetti ja sen sääntöjä pidetään muuttumattomina, ehdottomina ja objektiivisina ei muuta asiaa.
Sillä muillakin on vastaavia argumentteja moraalinsäätäjän arvovallasta. Otan esimerkiksi intian, jossa tapahtuva kauheus on helppo huomata, kun emme ole sen piirissä eläneet. Sen totuuksia ei meille ole kotona, koulussa ja kaduilla hoettu vaihtoehdottomina ilmiselvyyksinä. Ja intialaisia hartausohjelmia ei tungeta klassisen musiikin väliin. Tätä kautta saamme etäisyyttä näihin argumentteihin ja voimme todella peilata niitä.
Vääräuskoisuus on vakava asia ja siksi kunniamurhan kulttuuri nostaa päätään. Takana on eettiset argumentit ja objektiivinen Jumalallisuudella oikeutettu käsky. Tyttären päälle heitettiin happoa koska tämä halusi naimisiin vääräuskoisen kanssa.
Kristinuskoinen tietysti sanoo että kyseessä on harhaoppi. Mutta hän ei käsitä että ateistin silmiin kristinusko on "ulkopuolinen uskonto". Siksi se, että jokin ateistista pahalta näyttävä asia oikeutetaan uskonnolla ei suinkaan saa häntä muuttamaan mieltään tästä asiasta, vaan pikemminkin saa hänet kokemaan että kyseinen uskonto on "epäeettinen harhaoppi".
Kun uskovat usein perustelevat hyökkäyksensä pelastamisella - eikä sillä että he kuola suussa vihaavat erimielisyyttä ja ryntäävät raivoamaan ja julistamaan sen vuoksi - heidän olisi pakko miettiä sitä tapaa jolla he viestinsä esittävät. Käännytystyö joka etäännyttää Jumalasta ei ole taatusti sellaista josta Jumala pitää. Siinähän parhaimmillaan estetään kääntyminen oikeaan uskoon!
Yleensä ateistit pitävät samoja asioita tärkeänä kuin uskovatkin. Eli vaikkapa rehellisyyttä ja rakkautta. Moraalin romahdus kiivaiden uskovien silmissä tulee esimerkiksi siitä että hyväksyy homoseksuaalisuuden laillisena elämäntapana. Ja siksi moraalittomuus onkin lähinnä moraalittomuutta suhteessa näihin sääntöihin.
Ateistin silmiin tämä argumentointi ei kuitenkaan toimi. Toki heidän arvionsa siitä onko asiat moraalista vai ei voi erota Raamatun komentaman kanssa, mutta heistä tämä on heistä oikeasti "sen pahempi Raamatulle". Eli näihin vetoaminen etäännyttää ateistia uskosta.
Tätä voi olla vaikeaa nähdä koska useimmat ovat kristittyjä ja elävät kristillisessä yhteiskunnassa. Arvot näyttävät ilmiselviltä, kun ne on sellaisina aina esitetty. Näin ei välttämättä kuitenkaan ole. Se, että Raamatun taakse oletetaan jumalallinen auktoriteetti ja sen sääntöjä pidetään muuttumattomina, ehdottomina ja objektiivisina ei muuta asiaa.
Sillä muillakin on vastaavia argumentteja moraalinsäätäjän arvovallasta. Otan esimerkiksi intian, jossa tapahtuva kauheus on helppo huomata, kun emme ole sen piirissä eläneet. Sen totuuksia ei meille ole kotona, koulussa ja kaduilla hoettu vaihtoehdottomina ilmiselvyyksinä. Ja intialaisia hartausohjelmia ei tungeta klassisen musiikin väliin. Tätä kautta saamme etäisyyttä näihin argumentteihin ja voimme todella peilata niitä.
Vääräuskoisuus on vakava asia ja siksi kunniamurhan kulttuuri nostaa päätään. Takana on eettiset argumentit ja objektiivinen Jumalallisuudella oikeutettu käsky. Tyttären päälle heitettiin happoa koska tämä halusi naimisiin vääräuskoisen kanssa.
Kristinuskoinen tietysti sanoo että kyseessä on harhaoppi. Mutta hän ei käsitä että ateistin silmiin kristinusko on "ulkopuolinen uskonto". Siksi se, että jokin ateistista pahalta näyttävä asia oikeutetaan uskonnolla ei suinkaan saa häntä muuttamaan mieltään tästä asiasta, vaan pikemminkin saa hänet kokemaan että kyseinen uskonto on "epäeettinen harhaoppi".
Kun uskovat usein perustelevat hyökkäyksensä pelastamisella - eikä sillä että he kuola suussa vihaavat erimielisyyttä ja ryntäävät raivoamaan ja julistamaan sen vuoksi - heidän olisi pakko miettiä sitä tapaa jolla he viestinsä esittävät. Käännytystyö joka etäännyttää Jumalasta ei ole taatusti sellaista josta Jumala pitää. Siinähän parhaimmillaan estetään kääntyminen oikeaan uskoon!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
