Homomieliset ulos!

Televisio -ohjelmasta alkanut kirkostaeroamisvyöry on ollut minusta suorastaan tylsää. Siinä puhutaan kirkon sisäisistä asioista. Vihkikaavan muoto on ytimessä. Pohjimmiltaan kinaa siitä annetaanko homoparille siunaus vai rukoiluhetki vai onko homo kirkon jäsen joka kyllä kelpaa maksamaan jäsenmaksut samanarvoisesti mutta ei saamaan palveluja koska on niin likainen ja sairas tai rikollinen.

Kirkon puolella on hyvä muistaa vain se, että kirkon edustajista suurin osa ei ole hihhuleita.

Olen toki tyytyväinen siitä että kansa on näyttänyt Räsäselle ja kumppaneille että heidän moraalinen ylemmyydentuntonsa näyttäytyy muille lähinnä naurettavana ja halveksittavana moraalittomuutena. Siihen se tyytyväisyys on sitten jäänytkin.

Tulin niin sanotusti kaapista tuodakseni esiin Jukka Relanderin kolumnin. Hänen kirjoitustaitonsa on tuottanut esimerkiksi seuraavan pätkän : "Ateistit ja fundamentalistit puhuvat kirkosta, jota kumpikaan ei edusta, samalla kun kirkko itse vaikenee, tai huomauttaa häveliäästi, että kyllä täältä löytyy ihan fiksuakin väkeä, tulkaa vaikka katsomaan. Paradoksi on siinä, että ateistien käsitys kirkosta on juuri se, mitä fundamentalistit edustavat, ja jos kirkosta eroaminen jatkuu yhtä kiivaana kuin tähän asti, pian kirkosta myös tulee sen näköinen, miksi ateistit sitä nyt luulevat." Kun kirkosta lähtevät kaikki suvaitsevaiset, jäävät suvaitsemattomat jäljelle. Tämä on selvä asia. Nykyisin kirkko on monin paikoin yllättävänkin maltillinen.

Ei hihhulointia, ei ongelmaa minulle.

Kuitenkin kirkon fundamentalistisoituminen olisi minuta aika mielenkiintoinen asia. Sillä kirkolle iso tulonlähde on kirkollisvero. Kun suvaitsevaiset lähtevät, maksavat fundamentalistit kirkon toiminnan. Kun esimerkiksi omaisuuden huolto syö paljon rahaa, eikä ole väliä käyttääkö rakenteita edes kukaan, sitoutuu heiltä naamaa kohden enemmän rahaa tälläiseen. Jokainen tälläinen penni on pois katujulistuksesta.

Rahavirroilla iso merkitys. Nykyisin kirkko hoitaa esimerkiksi toimintaa lapsille ja nuorille. Kun budjettiin tulee vaje, tulee leikkauksia. Tämä on jopa hyvä asia ; Usein kunnilla kun tuntuu olevan sellainen mieli että lisätoimintaa nuorille ei tarvita kun "kirkko hoitaa jo". Monen asian tekemisen vastuuta on siirretty kirkolle. Jos kirkko leikkaa palveluja, tämä tekosyy katoaa. On tehtävä jotain. Tämä taas luultavasti nostaa veroprosenttia. Mutta toisaalta kun kirkosta on erottu, on veroprosentti laskenut. Pitkällä tähtäimellä yksilön verotulot eivät luultavasti muutu koska niillä rahoilla tuotetaan samoja palveluja. Veronmaksajan kannalta menot ovat samat, ne vain kanavoidaan eri tahojen kautta. Muutos on byrokratiapyöritystasolla. Paperit kiertävät eri toimistossa. Muutoin samantyyppisellä rahalla tuotetaan samantyyppinen palvelu.

Samalla saattaisi ratketa jopa hautausmaakinastelut. Minusta niiden hoitaminen olisi pitänyt siirtää kirkon kontolta pois jo aikaa sitten. Mutta asiaa ei ole haluttu ottaa. Kirkko saa rahaa tätä tarkoitusta varten, joten tämän rahan voisi kanavoida myös uudestaan. Uskontoneutraali taho, kuten kunta, tekisi tavallaan "kuolemisesta tasa -arvoisempaa." Nykyisin kun osa uskovaisista on pettyneitä kun ateistejen hautausmaihin on haudattu niin vähän ihmisiä. Hautausasioista kun on nostettu meteli. He tuntuvat unohtavan että valtaosa ateisteista on nuoria. He kuolevat harvoin mutta he kuolevat joskus. Se, että lähiaikoina kuolleiden ateistejen määrät ovat nyt pieniä ei tarkoita sitä että ateistejen määrät olisivat pieniä. Muutaman kymmenen vuoden päästä tilanne on aivan toisin. Kristityt saavat iloita kun minutkin kuopataan. Että vihdoin pääsivät eroon tuostakin, joka vain rumensi katukuvaa ja oli väärässä ideologiassakin.

Demokratiassa myös uskovaisten lukumäärillä on merkitystä. Jokainen lähtenyt yksilö on tätä kautta kirkon yleistä arvovaltaa pois. Jos jäljelle jää "vihainen marginaali", on selvää että kirkko on samalla tässä prosessissa marginalisoitunut. Fundamentalistit hallitsevat kirkkoa, mutta kirkko ei hallitse yhteiskunnassa juuri mitään. Kirkko tiivistyy tällöin kiukuttelijoiden vihakerhoksi, jonka sisällä he saavat kokea ylemmyydentunnetta. Että he ei sentään homoja hyväksy. Eikä naispappeja. Tässä vaiheessa ketään vaan ei kiinnosta, ja he saavat olla tyytyväisiä keskenään.

Enemmän!

Helsingin Sanomat kirjoitti tuntijakouudistuksesta. Asian ydin on siinä, että uskonnonopetusta tarjotaan vasta kun on riittävän suuria ryhmiä ; Opetusta annetaan vain niille ryhmille joissa on riittävästi väkeä. Tämän koon vaatimusta ollaan muuttamassa suuremmaksi.

Kristinuskon kannalta tällä ei ole merkitystä, koska valtaosa käy siihen liittyvän opetuksen. Ryhmäkokomuutos sen sijaan poistaisi elämänkatsomustiedon opettamisen valtaosasta suomea. Tämä tarkoittaa sitä että vain "suosittu uskonto" on tavallaan opetuksen arvoista.

Tosin olen kauan aikaa miettinyt sitä, että onko asialla niin suurta merkitystä. Jos ideologisuus ja vakaumus on poistettu opetuksesta, niin miksi ei saman tien opeteta kaikille elämänkatsomustietoa? Nythän esimerkiksi etiikasta halutaan oma oppiaine. Jo minun aikana kouluaineita oli liikaa. Olisi kenties hyvä tiivistää. Kun kaikille opetettaisiin samaa, ja opetus ei olisi omaan uskomukseen sidottua, uskonto muuttuisi aineena äidinkielen kaltaiseksi. Sielläkään ei välitetä pidätkö kauhusta vai romanttisista kirjoista. Siellä opetetaan kirjallisuudesta.

Toinen tapa vastata haasteeseen on tietysti aktivoitua ja saada maahan/käännyttää paljon ihmisiä vähemmistöuskoon. En jotenkin pidä tästä vaihtoehdosta.