Miehuuden imijät.

Pharyngulassa oli juttu, joka on pakko jakaa. Siellä patriarkaalisuus esitetään hyvänä.

Esityksessä kristinuskon patriarkaalisuus on hienoa, siinä suojellaan naista ja lasta. Se on hyve. Miehellä on osa ja rooli, joka hänen tulee täyttää. Feministeistä ei tykätä. He yritävät vapautua eli he ottavat miehen paikan. Kaikki olennainen mieheydestä ja naiseudesta sekä siitä mitä "suojelun takana on", löytyy lyhyesti kohdasta

"A woman can manipulate, dominate and control a man to the point that his manhood is slowly eaten away like a cancer ... Too many women seek value by trying to become men, lead as men, and be aggressive as men."

Tämä on outo juttu. Omatahtoisia naisia jotka eivät suostu heikomman astian rooliin vihataan. Heitä syytetään siitä että he tuhoavat miehuuden vain olemalla aktiivisia. Aggressiivisuus ja johtaminen on miehen osa, oikeus ja rooli.

Strategia on tuttu muslimeista. Kuten "Jesus and Mo" kertovat. Islamissa naisen rooli on olla kaavun suojassa pois miesten silmien alta. Samanarvoiset mutta eri rooleissa. Naisille ei haluta tiettyjä vapauksia, joita miehille halutaan antaa vedoten tähän erilaiseen rooliin. Tällä voi tietysti sanoa mitä tahansa. Ties mitä sukupuolierotteluja voi tehdä viittaamalla tälläiseen erillistehtävään. Ja tietysti rooli on Jumalan käskemä, joten on vain toteltava. Patriarkaalisuudessa miestä. Patriarkaalisuudessa käskyvalta, vapaudet ja muut ovat painottuneet miehen puolelle. Naisella ei ole vapauksia ja valtaa, joten on kyseenalaista miltä heitä oikein suojellaan.

Sillä samaan aikaan koko ajan puhutaan suojelemisesta. Naisia ei kiusata. Kaapu ei ole pukeutumisen hallintaa vaan "suojelemista raiskauksilta". Patriarkaalisuus näyttää sanatasolla suojelevan naisia kaikelta siltä mitä patriarkaalisuus tekee, suoraan määrittelynsä kautta.

Ymmärrän mitä kristitty yrittää sanoa. Ihanteella on perusteluja, jotka ovat sanoina eettisiä. Mutta hyvyyden nimessä tehdään paljon pahoja asioita. Ristiretket tehtiin antamalla sille nimilappu "uskon puolustus". NAMBLA -järjestö, joka haluaa harjoittaa pedofiliaa, perustelee tekojaan sillä että lapset eivät vahingoitu vaan pitävät asiasta. Hekin nimeävät asiat omalta kantilta. Ja ovat sitten ylpeitä että "joko meidän arvot tai ei arvoja ollenkaan".

Tämä on "kristillistä arvomaailmaa". Miten totuus otetaan mutta syytös määritellään kehun aiheeksi. Kun uskovainen esimerkiksi kiusaa homoseksuaalia, hän katsoo toimivansa moraalin sanansaattajana. Teko määritellään synniltä suojaamiseksi. Nimilappu ratkaisee, ei se miten muut ihmiset kokevat tilanteen.

Selvää on se, että minä haluan että "naiset syövät miehuutta". Ainakin jos se määritetään kristilliseen tapaan. Ja tietysti joku voi nähdä tässä puolikirjaimellisen kaksimielisen vihjauksen. Sitäkään vastaan minulla ei ole mitään.

Mistä tietää että Suomessa on asiat hyvin?

Suomessa ateisti kohtaa melko usein ärsyttäviä uskovaisia. Sellaisia jotka kertovat miten Helvetti on todellinen. Sellaisia jotka turppaavat lappuja käteen. Tietty porukka myös kiertää soittelemassa ovikelloja. Näissä tyypillistä on "huolestunut raivo".

Tämä tarkoittaa sitä asennetta että he lähestyvät. Kun he kuulevat että toinen on ateisti he ottavat heti pelastusnäkökannan. He hakevat "keskustelua", jonka he pyrkivät tekemään yksisuuntaiseksi opetustilanteeksi, jossa he ovat opettajia. Kuulemme tarinoita joita ei saa kyseenalaista. Näiden tarinoiden mukaan Jumala parantaa syövän, saa tukan kasvamaan, parantaa luonnehäiriön ja potenssin. Ja rahaakin löytyy postilaatikosta. Ja jotkut Jumala saa mongertamaan, tätä palilaliaa pidetään ihanana ihmeenä. Juuri tälläisiä hyvät uskovaiset ovat.

Voi sitä ateistia joka tekee keskustelusta kaksisuuntaista. Esimerkiksi yllä olevia tarinoita ei saa epäillä tai kritisoida, siitä tulee uskovaiselle paha mieli, kun häntä niin julmasti kyseenalaistetaan. Yleisesti ottaen keskustelu onkin mahdotonta. On ikään kuin täysin eri lähtökohdat, ja niiden kautta on vain erimielisyyttä. Se on typerää ja turhaa. Uskovaiset eivät vain ymmärrä sitä. Tai hyväksy että joku on tätä mieltä. (Tännekin tulee "sellaista tavaraa" aika usein.)

Mutta meillä on asiat melko hyvin. Ilamilaisissa maissa on asiat toisin, kuten Amnestyn esitys näyttää. Islamista eroamisesta seuraa tietyillä alueilla kuolema. Toki suomessakin on ollut tappamista jumalanpilkasta laissa. Ja se laki ei ole kovin uusi joka vapaitti pakosta kuulua johonkin uskonnolliseen järjestöön. Tosin tässä ei eroavia tapettu.

Uskosta luopumista pidetään tietysti uskovaisista ikävänä asiana. Mutta siitä ei tapeta. Jos uskonnonvapauteen pitäisi vedota islamilaisten maiden kuolemantuomioille, niin tämän esityksen sanojille kerron aivan suoraan minne he voivat sekä uskontonsa että sen uskonnonvapautensa työntää. Ja tiedän että ainakin se uskonto palaa näin alkusijoilleen. Sille tulee varmasti kotoisa olo! Kaikki voittavat!

Ainakin tässä tapauksessa ideologiat eivät tarvise suojelua. Ihmiset tarvitsevat. Uskosta eroamisesta tappamista suosittelevat ideologiat tai niitä ajavat alalahkot eivät edes ansaitse suojelua.