Vanha vuohi!

5200 vuotta vanha sarjakuva on löytynyt. Kuvan sankarina on tuo vieressä komeileva vuohi. Vuohi löytyi iranista, tosin ei vanhasta päivälehdestä, vaan ruukusta. tutkijat huomasivat, että kun ruukkua pyörittelee, siinä toistuvissa kuvioissa on pieniä muutoksia. Ja kun näistä tehdään animaatio, saadaan vuohi hyppimään ja syömään.

Ilmeisesti tutkijat olivat harjoittaneet jonkinlaista pullonpyöritystä. Ja ilmeisesti muinaiset iranilaiset harjoittivat samantapaista aktiviteettia, jota itse harjoitin kouluvihkojen reunoihin. Tosin niiden kouluvihkojeni sankareina olivat tikku -ukot.

Todellako?

Dave Navarro on yllättänyt. Hän kertoo olevansa täydellisen heteroseksuaalinen. (Kuten Ted Haggardgin.) Dave kertoo selvittäneensä asian empiirisesti.

Hänen kokeilunsa homoseksin alueella siis todistavat hänet heteroseksuaaliksi.

Abortin vastustaminen.

Uskovaiset vastustavat usein aborttia. En itsekään sitä toki mukavana tai kevyenä asiana pidä. Mutta en kuitenkaan haluaisi vetää yhtäläisyysmerkkejä murhaankaan niin keveästi. Jos abortoitavalla sikiöllä ei ole aivotoimintaa, se ei koe tuskaakaan, eikä hänen ajattelunsa lakkaa. Tällöin tilanne ei ole murhaan verrattavissa.

Ainakin minulle on jäänyt täysin auki, miksi ja missä vaiheesa tilanne muuttuu abortiksi, ja mitkä asiat johtavat siihen että kyseessä on abortti;
1: Miksi ehkäisy ei ole abortti? Kondomiin ja keskeytettyyn yhdintään ryhdytään vakaasta tahdosta ja seuraus on sama.
2: Alkion kiinnittyminen kohtuun on tietysti jonkinlainen merkittävä raja. Mutta jo ennen tätä voidaan tilanne estää: Nimen omaan tätä tarttumista ehkäistään ns. katumuspillereillä.
3: Vasta kun alkiolla on hermosto, kyse on abortista?

Minun mielestäni vasta kun yksilö voi tuntea tuskaa, sen abortointi on väärin, ja minimivaatimus tälle on hermoston toiminta. Joka käynnistyy vasta kun sikiö on ollut kiinnittyneenä kohtuun jo jonkin aikaa. Ja niin edespäin. Ongelmia tuottaa muun muassa jälkiehkäisypillereiden käyttö; Sehän tarkoittaa jo määritelmälliseti alkion abortoimista ennen kuin se liittyy kohtuun. Solupallo ei olisi välttämättä kiinnittynyt muutenkaan, mutta aborttin olisi silti laskettava mukaan. Itse asiassa ei ole tavatonta löytää henkilöä, joka sanoo että vasta kohtuun kiinnittynyt alkio on mahdollista abortoida, mutta että jälkiehkäisy on silti syntiä. Jälkiehkäisypillerin toimintaperiaate ei siis ilmeisesti ole aina tiedossa ja jälkiehkäisyn nähdään jotenkin myrkyttävän jo kiinnittyneen sikiön.

Jälkiehkäisyssä kuitenkin vain pienennetään raskaustodennäköisyyttä, joten samalla logiikalla myös rajun liikunnan harrastaminen seksin jälkeisinä päivinä olisi kiellettyä, koska sekin tekee aivan samaa asiaa. Ja sekin on aktiviista toimintaa. Vai muuttuuko liikunta moraalittomaksi vasta kun se tehdään tietty tavoite, raskauden minimointi, mielessä?

Eräs tyypillisin abortinvastustajien kanta on, että he jollain lailla viittaavat sinuun ja elämääsi henkilönä; Esimerkiksi “Miettikääs asiaa siltä kantilta, että sinuakaan ei olisi olemassa, jos äitisi olisi tehnyt abortin.” Tämä on tietysti täysin tunteisiin vetoavaa. Koska koko juttu perustuu siihen, että aborttia ei tehdä sellaisessa vaiheessa missä ihmisellä olisi tietoisuus tai käsitys ympäristöstään. Sen sijaan siinä vaiheessa kun kysymys on asetettu ja vastaus voidaan saada, tietoisuus on. Ero on minusta merkittävä. Asiaa on rinnastettu jopa näin: Jos kysytään ihmiseltä, joka on jo olemassa, että "Olisiko hyvä, jos vanhempasi olisivatkin käyttäneet kondomia, tai siveästi pidättyneet seksistä aikanaan, jolloin silloin sinua ei olisi?" , niin harvapa taitaa pitää tilannetta sellaisena, että olisi ollut parempi olla olematta. (Harva taitaa olla niin masentunut että toivoisi ennemmin olevansa olematta kuin olevansa elossa.) mutta tästä ei voida johtaa että elämän kunnioittamiseksi ihmisten pitäisi naida koko ajan, joka ikinen päivä, mielellään lukuisia kertoja, jotta syntymä ja elämän ihme ei vain jäisi toteutumatta.

Jos jälkiehkäisy johtaa huonoon moraaliin, päättelyillä joilla sitä vastustetaan voidaan siis johtaa ihan samanlaiseen huonoon moraaliin.

Minusta avainsana on tietoisuus; Mitä ei ole kokenut, ei osaa kaivata. Siksi argumentaatio "saisiko lapsen tappaa jos sitä ei enää huvita hoitaa" -argumentti haukkuu väärää puuta. Jos sikiön hermosto ei toimi, se ei tiedä mitään elämästä, ei siis myöskään kuolemasta. Tietenkään sikiötä, jonka hermosto toimii, ei saa tappaa.

Toisaalta minusta jokainen halukas saa jättää abortin tekemättä jos siltä tuntuu. Enkä suosittele aborttia muutoinkaan ensimmäisenä suoritteena. Mutta en halua kieltääkään sitä. Abortin vastustajat taas ovat siitä erikoisia, että he päättävät asiasta paitsi omasta, myös muiden puolesta. Minusta on OK, jos joku on kristitty eikä suostu tekemään aborttia missään olosuhteissa, koska se olisi hänestä kristillisyyden vastaista. Se on hänen oma päätöksensä.

Mutta pitäisikö tämä normi pistää kaikille muillekin pakolliseksi? Minusta tässä on jälleen "moraalisen pakkokontrollin" halua. Abortinvastustajat haluavat siis toisin sanoen määrittää oman mielipiteensä kaikkien normiksi. Minun mielestäni taas abortin tekemättömyys muuttuu merkityksettömäksi, jos se tehdään mahdottomaksi. Jos kaikilta amputoidaan kädet, hän ei enää voi kehuskella sillä että ei näpistä kaupassa.

Ja toisaalta, aborttikielto on vaarallista. Jos lasten vanhempia estetään tekemästä laillista aborttia, he tekevät sen kuitenkin laittomasti. Maissa joissa abortit on kielletty, harrastetaan enemmän myös äidille vaarallisia "hengariabortteja". Jo tämä pistää hieman miettimään, että aborttien kieltämisestä on vakavia haittoja. Toisaalta tällä samanlaisella päättelyllä voitaisiin sallia myös ympärileikkaukset; Kun niitä tehtäisiin kuitenkin, ne pitäisi tehdä sairaalassa. Ne taas eivät ainakaan minusta tunnu hyviltä ratkaisuilta. Tosin abortissa on kyseessä aina kaksi henkeä, lapsen ja äidin. Molemmat tulisi ottaa huomioon myös vertailussa ympärileikkauksiin, joissa on vain yksi osapuoli joka kantaa riskit.

Sitten kun mukaan lisätään se, pitäisikö hedelmöityshoitoja sallia, koska ne manipuloivat syntyvyyttä, väestönkasvu joka on ongelma juuri liiallisuutensa vuoksi, sekä kloonit, joita voitaisiin tuottaa ihmisiksi, otetaan mukaan tilanne muuttuu jo niin sekavaksi että normaali ihminen ei voi kuin ihmetellä.

Kysymykset ovat vaikeita. Ja minusta niiden miettiminen ja niistä päättäminen ei ole ulkopuolisen asia. Lapsi tulee perheeseen. Kyseessä on perhetapahtuma, iloinen tai surullinen. Ja perheen asia on päättää miten toimivat.

Ammutaanhan hevosiakin.

Vähän aikaa sitten televisiossa hevosharratajat pitivät mielenosoitusta. Tämä mielenosoitus päätyi ihan uutisiin asti. Mielenosoittajilla oli mielessään vain yksi asia. Suomessa ei ole tarpeeksi teorastamoja joilla tapettaisiin hevosia. Tämän vuoksi hevosia piti kuljettaa hankalasti ulkomaille teurastettavaksi. Ja matkat ovat epäeettisiä, ja on tyhmää ensin kuljettaa hevonen ulkomaille, jossa se laitetaan lihaksi, ja joka sitten tuodaan takaisin suomeen ja kun lihaa ei täällä syödä, kuljetetaan tämän jälkeen ulkomaille. Suomen hevosharrastajat halusivatkin suomeen lisää teurastamoja. Näitä taas saadaan syömällä paljon hevosta. Ole siis hevosten ystävä, ja syö hevosta, että saadaan suomeen hevosteurastamoja!

Tämä ei ole sitä, mistä ensimmäisenä tulisi eettisyys mieleen, mutta näin vain näyttää olevan.

Siksipä joku varmasti voisi tehdä sellaisen liikeidean, että rakentaisi sellaisen erityisen hevosteurastamon, jossa hevosia sitten teurastettaisiin. Pulttipistoolilla päähän ja mitä niille nyt sitten tehtäisiin. Hevosten ystävät voisivat sitten tuoda hevosensa sinne teurastettaviksi. Teurastetut hevoset saisi sitten lisämaksusta haudata. Silloin ei tehtäisi meetwurstia siitä Lissuponista, eläinystävästä. Paitsi tietysti jos haluaisivat, niin saisivat lihat itselleen, ja voisivat vaikka syöttää vieraille. Tulisi sellainen läheinen kotitarveolo. Miettikää nyt, kuinka lämpöinen olo tulee, kun kaupunkilaisserkku tulee kylään ja kyselee sitten että "Missä se teijän issikka on." Vastaus olisi että "Siinähän tuo, olla möllöttelee. Siinä sinun leivällä."

Varmasti tälläisiä miltei toimivia liikeideoita olisi muitakin. Esimerkiksi:

Koska osa hevosten ruumiista ei menisi hautaan eikä leivälle, osasta hevosen ruumiista tulisi ongelmia. Ne pitää kuitenkin hävittää tai käsitellä jotenkin, joten saman tien voisi rinnakkaisyritykseksi perustaa erityisen hevosten ruumiiden siirtopalvelun. Kun ne kuolleet hevoset laittaisi johonkin pihalle, ja laittaisi ilmoitustaululle viestin siitä että siirtelee hevosia, voisi niitä ruhoja siirtää pihalta toiselle vaikka päivä ja kuukausitolkulla. Aina joku soittaisi että "hae pois". Voitaisiin tarvita jopa lisätyövoimaa tähän. Lopulta jollain ei olisi varaa ostaa palvelua, ja tämä hautaisi sen hevosen jäänteet vaikka takapihalleen.

Näin hevonenkin saisi lopulta haudan rauhan.

Miksi ihmiset pysyvät uskovaisina?

Uskovaisuuteen on varmasti paljon syitä. Liittyminen ja pysyminen uskossa ovat hieman eri asioita. Tässä kerron joitain aatteitani siitä, miksi monet pysyvät uskossa modernissa yhteiskunnassamme. (Tosin olin yllättynyt kun "kuudes aisti" -tietovisailussa vain noin puolet uskoi kuolemanjälkeiseen elämään. Samalla selvisi että nuorista enemmistö ei usko.)

Luetteloni ei ole täydellinen eikä varmasti sovi kaikkiin uskovaisiin.

1: Sosiaalinen yhtenäisyys.
Uskomus, jonka mukaan menneisyydessä ryhmähenki nousi ja saattoi yhteiskunnan selviämään uskonnon avulla. Ja että tämä tarkoittaa sitä että yhteiskunta ei voi tulla toimeen ilman uskontoa. Jotain, joka pitää kansalaiset kurissa.

Uskonto kuitenkin aiheuttaa sekulaarissa, moniarvoisessa yhteiskunnassa, usein ongelmia. Voi olla että ennen uskonnoista on ollut hyötyä tässä suhteessa, mutta nykyisin sekulaarit uskonnot joudutaan liennyttämään lähes ateistiselle tasolle, jotta se ei aiheuttaisi ristiriitoja. Koska niitä "ainoita oikeita uskontoja" on useita. Nykyisin uskonto on sitä vähemmän riitoja aiheuttava, mitä lähempänä se on ateismia. (Valitettavasti osa ateisteista ottaa uskovaisista mallia. Hekään eivät rauhan asiaa aja.)

2: Moraalisyyt.
Moni pitää uskontoa ainoana moraalisen käytöksen lähteenä. Aivan liian usein törmää ajatteluun, jonka mukaan ei ole mitään mahdollisuuttakaan olla moraalinen ilman uskontoa. Kuitenkin jo se, että katsoo ympärilleen, riittää siihen että ihmiset ovat melko lailla yhtä moraalisia. Vankipuvuissa kaikki näyttävät samalta, et voi erottaa heidän uskontoaan. (Vain heidän ihonvärinsä ja ikänsä, joita toki voi käyttää arvailemisen tukena.)

3: Suku ja ystävät.
Uskonto peritään vanhemmilta. Tämä tarkoittaa sitä, että uskonto sidotaan aina perheeseen, ja ydinryhmiin. Uskosta luopuja luo konfliktia. Mutta suurin niistä ei ole Jumalaa vastaan. Suurin niistä on monesti perhettä vastaan. Tämä tietenkin korostuu esimerkiksi Jehovan Todistajien yhteydessä. Kun yhteydet eronneihin katkaistaan, vain todellinen perheenrikkoja, joka ei välitä perheestään yhtään, tekee eroamisen keveästi vain sen takia että hänellä ei ole vakaumusta. Muille se on kovaakin kovempi paikka.

4: Uskonnoissa on itsekritiikkisuoja.
Uskontojen piirissä ei yleensä moitita samaa uskontoa. Tämä koskee tietysti ateistejakin. Onkin tyypillistä, että kuuluitpa mihin tahansa uskonnolliseen ryhmään tahansa, kritiikki löytyy aina ulkopuolelta. Helluntailaiset haukkuvat Jehovan Todistajia, kirjoittavat kirjoja joissa repivät Uuden Maailman Raamatunkäännöksen tavu tavulta alas. Helluntailaisten kritiikki taas löytyy jostain muualta. Aina jostain muualta. Tässä on se, että jos kuulut johonkin uskontoon, on todennäköistä että et törmää sen sisällä omaan ryhmään kohdistuvaan kritiikkiin, mutta törmäät muiden uskomusjärjestelmien kritiikkiin. Tästä syntyy vaikutelma siitä että "on valittu oikein". Muissa on vikaa, meissä ei yhtään. (Osassa uskonnollisissa järjestelmissä itsekritiikkisuoja on vedetty äärimmilleen. Logiikka ja tieteen vallalla olevat teoriat heitetään syrjään, jos ne ovat ristiriidassa opetusten kanssa. Heille jopa opetetaan virheellisiä näkemyksiä esimerkiksi evoluutiosta. Esimerkiksi Gouldin mallista opetetaan ties mitä ihmeellisyyksiä, jotka ovat täydellisen väärin.)

5: Ego
Ihmiset ovat erittäin keskittyneitä itseensä ja heidän lähimpiin ystäviinsä. Tätä voidaan sanoa vaikka "egosentrismiksi". Tämä on näkynyt historiassa siten, että maa on nähty universumin keskuksena ja ihmiselle on nähty erityisiä tarkoituksia. Tämä onkin yleistä. Ihminen kokee, että hänellä on oltava jokin erityinen merkitys, jotta voisi elää onnellisesti. (Itse en tätä voi ymmärtää. Itse olen vetänyt tilanteen äärimmilleen: WYSIWYG -ajattelutavan mukaanhan "se mitä näet on se mitä saat", itse olen vetänyt tämän siihen asti että WYGIWYS, eli "se mitä saat on se mitä näet". Kun käyn kaupassa, olen aivan yhtä elossa kuin silloin kuin olen juhlissa. Molemmat ovat minun elämääni, enkä lakkaa olemasta toisessa näistä tapauksista.)

6: Pelko
Normaalisti ihmiset pelkäävät ajatusta siitä että he vain lakkaavat olemasta. Pelastustoiveet, inkarnaatioajattelu ja muut asiat tuovat tähän kohtaan helpotusta. On huomattava, että valheellinenkin toivo on toivoa, mutta on huomattava myös se, että väärästäkin toivosta luopuminen on raskasta. Tämän takia WinCapitassa rahansa menettäneet pyörittivät keskuudessaan erilaisia huhuja: Yhden huhun mukaan sijoitusklubin toiminta keskeytyi koska klubin johto olisi itse pyytänyt klubin tutkintaa rahanpesuepäilyjen vuoksi. Toivosta luopuminen oli raskasta. Samoin monet jotka ovat sortuneet "nigerialaiskirjeisiin" ovat lähetelleet ja lähetelleet sitä rahaa vuosikaupalla. He ovat ajatelleet että pian se raha tulee. He eivät ole voineet ajatella että heitä on petetty ja kunnolla ja että jo heitetyt rahat olisi saman tien voinut vaikka polttaa. Ja tässä kohden kyseessä oli pelkkä raha. Elämä on ihmisille rahaa tärkeämpi. ("Rahat vai henki" ei oikeastaan ole kysymys, se on ilmoitus siitä että paras antaa rahat, ettei lähde henki.)

7: Hallinta
Maailmassa on paljon asioita joita ihminen ei ymmärrä tai hallitse. Tämän tunnustaminen on vaikeaa. Moni luottaa yliluonnolliseen koska uskoo varjelukseen ja muuhun, joka auttaa ja tukee hädän hetkellä. Tässä on vänkä hyötyaajattelu taustalla: Uskomalla voidaan hallita katastrofeja, estää niiden tulemista tai paikata seurauksia. Käsillä parantamalla ja rukoilulla voidaan yrittää parantua vaikka lääketiede olisi voimaton. Tämä tarkoittaa sitä että uskovaisen ei tarvitse koskaan myöntää että ei ymmärtäisi tai voisi hallita jotain tilannetta. Hän kokee aina olevansa "Jumalan kämmenellä".

8: Perinteet
Ajattelun pitäminen samanlaisena on helppoa. Maailmankuvan muuttaminen on yleensä ainakin raskaampaa, vaikeampaa tai pidempi prosessi. Kun isi ja äiti on jo lapsena opettanut jonkin asian, "että näin on", niin sitä helposti uskotaan ja seurataan lapsena. Ja sitten kun tullaan aikuisiksi, se onkin jo opittu tapa.

9: Seura
Seurakunnissa ei olla yksin. Niissä on muita ihmisiä. Jos olet yksinäinen, etkä muutoin saa seuraa, uskonnollisissa järjestöissä ollaan halukas antamaan seuraa kääntymystä vastaan. Jos sen sijaan olet uppiniskainen ja kieltäydyt uskomasta, jäät jälleen yksin. Seuran tarve korostuu esimeriksi läheisen kuoleman yhteydessä.

Miksi tiede on länsimaista.

Nokkelimmat pokkelimmat ovatkin jo varmaan huomanneet, kuinka Juttelin historia -asioista Päiviö Latvukseksi paljastuneen nimimerkin kanssa. Koko keskustelu kannattaa käydä lukemassa, sillä Latvuksella on ihan mielenkiintoisia asioita sanottavanaan.

Nyt kun on kulunut useita päiviä ilman viimeiseen viestiini vastaamista ja koska Päiviö itse on vihjannut muutamaa viestiä aikaisemmin lopettelevansa maratonia, päättelen keskustelun osaltamme käydyksi. Tämä on jonkinlainen lausuntoni tästä. Tai lähinnä puran hämmennystä, jota keskustelu herätti.

Jätän tässä vähemmälle tämän, kuten muutkin asiat jotka jo tuolla blogissa nostin esille. Eli sen, että kun uskonnoissa pitää tehdä jakoja naisia suvaitsevaisiin ja eisuvaitsevaisiin, tulee ateisminkin edut ja haitat punnita samalla tavalla, eikä linkittämällä yhteen. Eli sen, että tieteen vallankumouksen aikana taikauskot saivat valtaa, koska näin käy aina. : Kun kommunismi romahti venäjällä, taatusti sielläkin nousi esiin sellaisia näkemyksiä jotka ennen lähetettiin siperiaan. Ja näiden osuus yhteiskunnassa kasvoi taatusti verrattuna siihen vanhaan. Eli ne näkemykset joita vanha rakenne oli kaikin voimin vastustanut yleistyivät kun vaino lakkasi. Samoin jätän vähemmälle sen, miten tiede kehittyi renessanssin aikana, vaikka Newton puuhaili okkultismin kanssa ja alkemiat ja muut harhaopit yleistyivät Latvuksenkin mukaan vahvasti. (Vaikka eikö se mennyt niin että juuri yksijumalaisuus ja naisista tykkääminen takasi jotain?)

Sen sijaan suosittelen ihmisiä lukemaan molemmat kannat. Tässä tyydyn vain marisemaan jotta vaikuttaisin skeptisemmältä. Oikeasti keskustelu oli ainakin minusta ihan mielenkiintoinen ja ihan riittävän asiallinenkin.

Vastakkain oli minun kantani, jonka mukaan tiedettä kehittävät vain ne, jotka ovat onnistuneet kiipimään Maslown hierarkiassa ylimmälle tasolle. Eli ne, jotka kuluttavat aikaansa tiedettä miettien, ovat niitä joiden ei tarvitse miettiä syömisasioita ja muita maallisia. Ja että kun maslown alemmat portaat ovat täynnä, ihminen keksii muuta puhdetta, joka voi olla taidetta, tiedettä tai muuta vastaavaa. Ja että ihminen keksii juuri sitä, mihin hän kokee hänellä olevan tarvetta. Eli päättelen että köyhimmissä oloissa rikkaisto tekee taidetta ja tiedettä. Ja että kreikkalaiset eivät keksineet höyrykoneelle työvoimakäyttöä koska heillä oli orjia, eikä tätä kautta tarvetta kehittää höyrykoneita. Orjilla sai paremmin ja enemmän, mitäs suotta kehittämään.

Lisäksi korostan sitä, että tiede kasvaa nimenomaan työn kautta. Tiede kehittyy sitä enemmän mitä enemmän sen kysymyksiä avoimesti pohditaan. Tiede rakentuu siis pikku hiljaa. En siis väitä että neroja ei olisi tai että heidän tuottamillaan tieteen vallankumouksilla ei olisi merkitystä, vaan korostan sitä, että jos 1/10 000 on nero, niin kun otetaan 100 000 tutkijaa, heistä 10 on keskimäärin neroja. Isoissa luvuissa keskiarvot rupeavat jylläämään joka tasolla.

Päiviön kanta, vaikka usein pyysinkin kertomaan mitä hän tarkalleen ottaen tarkoittaa, jäi ainakin minulle hieman hataraksi. Hän kertoi esittelevänsä tiiliä, ja että talo rakentuu tiilistä. Minun mielestäni myös tiilikasat tehdään tiilistä. Päiviö reagoi tarkennuspyyntöihin viittaamalla että historiankirjoitus ei ole paradoksitonta ja vihjaa että näkemykseni on jonkinlainen kammottavuus, jossa "ihminen on kuin kone, joka ryhtyy tuottamaan tiedettä kun". Johon minä reagoin sillä, että jos jotkut tekijät vaikuttavat tieteen kehitykseen, siitä syntyy tieteessä aina sellainen että "kun tietyt ehdot täyttyvät..." Juuri tätähän se selittäminen on. Minun mielestäni historiassa eikä missään muussakaan luoda mitään selityksiä vain kasaamalla sillisalaatti faktoja. (Eli pelkkiä faktoja tai sitaatteja luettelemalla.) Todellinen takana olevien ilmiöiden tutkimus historiassakin on tapahtumien selittämistä, jossa pohjalla on jokin tulkinta siitä miksi jokin asia tapahtui ja vasta tämä osoitetaan esimerkeillä. Irrallinen fakta
on irrallinen fakta, vaikka niitä kasaisi yhteen. Jos minä kasaan yhteen kaikki historian tapahtumat, selittämättä niitä taustaperiaatteilla, en voisi väittää kertoneeni mitään selityksiä historiasta.

Päin vastoin, irrallinen sitaattikokoelma voi jopa hämmentää. Ainakin minulle kävi näin Päiviön puheita seuratessa. Mitä enemmän luin, sitä vähemmän ymmärsin mikä logiikka hänellä oli takanaan. Jollain muulla asia voi tietysti olla toisin, ja voi olla että Päiviön tutkimus on jo niin edistynyttä että se ei aukene yksinkertaiselle mielelleni.

Selvää on vain, että hän pitää monoteismiä ja naisten arvostusta ja tämän esimuotoa, seksiä, keskeisellä sijalla. Minusta etenkin naisiin liittyvät asiat ovat seurausta yleisemmästä sekularisoitumisesta, siis jonkinlainen markkeri, eikä suinkaan mikään alkuunpaneva voima. Erot näkemyksissämme eivät siis ole mitenkään erityisen suuria. Seksuaalisuus löytyy Maslown hierarkiassa alhaalta. Samoin parisuhteelle on siellä paikkansa. Samoin kun korostan avomielisyyttä kaikkia kohtaan, se sisällyttää myös naiset. Olen kuitenkin halukas liittämään myös uskonnonvapauden ja esimerkiksi homot ja muut erilaiset ihmisryhmät mukaan. Minulla täyttymysasiat ovat monialaisempia.

Latvus ei siis korosta erityisesti kristinuskoa, koska hän mm. myöntää että

"Muslimien keskuudessa tiede oli kyllä varhaisella keskiajalla eurooppalaisten edelleä"

Nykyajan islamista hän ei sen sijaan näytä pitävän, koska he kohtelevat naisia väärin ; Tärkeää on siis naisen asema, joka Päiviöstä näyttää tarkoittavan sitä että naisella on tiettyjä ominaisuuksia. Päiviöstä naiset harrastavat yhdistelevää, analogista, ajattelua ja miehet hajottavaa, analysoivaa. Hän korostaa näitä ajattelun eroja, minä taas näkisin mielummin sukupuolet harmaan sävyinä ja jatkumona. Toisaalta Päiviökin toisaalta näyttää hyväksyvän että naisen ajattelu ja käytös riippuvat kulttuurista. Että nainen mukautuu. Mikä on minusta hieman ristiriidassa sen kanssa että nimenomaan naisilla olisi tietynlaiset sukupuoleen synnynnäisesti sidotut ajattelutavat.

Olen myös havaitsevinani, että hänellä on sellaisia ajatuksia, että jos jokin kulttuuri edistää tiedettä, sen täytyy olla "oikeanlainen uskonto". Mielestäni tämä ei millään lailla todista että Jumala olisi olemassa, sillä ihmiset sen tieteen ovat kuitenkin aina tehneet. Mutta on kuitenkin syytä tutustua ideaan hieman tarkemmin : Koska sekulaareja ateisteja on ollut aika lailla vähän historiassa vallassa, on nyt oikeastaan ainut tilaisuus näyttää miten he ovat saaneet aikaan. Selvästi ateismi on vallassa tieteessä, eli nykyään tieteessä enemmistö huipputiedemiehistä on ateisteja. Määrä on suurempi kuin muussa kulttuurissa. Ja tiede taas edistyy tällä hetkellä räjähdysmäisesti. Vähintään tämä on ongelmallista sille monoteismille, jonka piti olla jotenkin kriittisen tärkeää.

Itse sen sijaan jään ihmettelemään sitä, kuuluuko jokaiseen tieteen kirjaan todella ympätä se tieteenfilosofian osuus, jotta se voisi olla tärkeä. Samoin jään ihmettelemään, miksi hän lainaa Tolstoin kommentteja, joiden mukaan vain kristillinen nainen on vapaa, kun hän samalla myöntää että ne ovat vain "kuvauksia tuosta ajasta". Joko hän tarkoittaa että sitaatti on oikein tai että se ei ole. (Ad hominem ei muutu miksikään faktaksi, vain sillä että sille laittaa sitaatin, jos tarkoittaa sen sisältöä, sanoo sen ikään kuin itse. Eikä kuuluisan ihmisen tekemä lausuntokaan väistämättä ole argumenttivirheetön.)

Lisäksi minusta on tärkeämpää että sääntö toimii, kuin että sääntö on todistettu valitsemalla jokin teema, ja sitten listaamalla isolla työllä erillinen kokoelma joka liittyy tähän. Siksi minusta ei ole merkitystä sillä onko jossain kirjassa käsitelty joka ikinen historian kausi vai ei. Sillä ainakin tässä käsittelemässämme Diamondin "tykit taudit ja teräs" -kirjassa, idea elinympäristöjen erilaisuudesta osoitetaan erilaisin esimerkein. Kirja painottaa hyviä esimerkkejä, niiden määrän sijasta. Diamond ei yksinkertaisesti ole vain päättänyt sanoa jotain tiettyä ja sitten kuluttanut aikaansa kirjastossa 20 vuotta keräten mitä tahansa joka mistä tahansa kulmasta tukee hänen näkemystään, koska tällä metodilla lähes mitä tahansa voitaisiin väittää. Jos takana on se, että ajankohtia on jätetty tarkoituksella käyttämättä, Latvuksen voisi luulla osoittaa tämän kertomalla mitä puuttuvassa ajankohdassa oli kriittistä ja ongelmallista. Ja tietenkin sen, miksi tämä teoria ei saa "sisältää paradokseja", koska niitä itselleenkin suo.

Samoin hänen puolustuspuheensa siitä että hänen kirjaansa on syytetty manipuloivista kysymyksistä on se, että hän on halunnut ohjata nuoria tutkijoita miettimään kysymyksiä. Hänen omasta Newton -osiostaankin löytyi tälläinen:

"Olisivatko Newtonin viimeiset 40 elinvuotta olleet toisenlaiset ilman Jeesuksen alkuperän kieltämistä, sillä nyt hän ei ollut enää rajansa tunteva, armahdettu syntinen!"

Minusta tälläiset tutkimuskysymykset ovat melko erikoisia.

Eroaminen helppoa, liittyminen vaikeaa.

Iltalehden uutisen mukaan kirkkoon liittyvät ovat kirkon jäseniä muita vakaammin. Syykin on varmaan selvä: Kyseessä on uskonratkaisu, eikä mikään vanhempien perintönä tullut mustanaamiokerhon jäsenkortti.

Yllättäen yleisin syy liittyä kirkkoon ei ollutkaan henkinen tai hengellinen. Yli puolet liittyi jäseneksi koska elämäntilanne oli sopiva. Oltiin menossa naimisiin, tultu kummiksi tai koettu että kuolema on lähellä.

Noin joka kolmas liittyi ennen kaikkea henkisillä ja hengellisillä syillä. Muutamat halusivat liittyä, ihan vain koska kirkko oli auttanut heitä vaikka he eivät olleet kirkkoon kuuluvia.

Eli vaikka uskoon liittyminen onkin vaikeampaa, yllättäen kaikki uskoviksi liittyneet eivät oikeasti usko. Tämä vaikuttaa hieman erikoiselta, mutta mikäpä siinä. Ihmisillä on kai kuulua uskonnollisiin järjestöihin, eikä siinä motiivia tai rationaalisuutta tarvitse kysellä.