"Näen, että sairaan tai vammaisen suuri ongelma on se, että toisten silmissä hänen persoonallisuutensa katoaa hänen sairautensa sisälle. Vaikka vamma tai sairaus saattaakin tehdä elämästä joiltain osin terveen elämästä poikkeavaa ja tarkemmin säädeltyä, ihmisen persoonallisuus ja kyvyt ovat kuitenkin lähes aina sairauden ulkopuolella, ja niiden tulisi olla se, mitä me ihmisessä katsomme."
~Virpi Hämeenanttila, Duodecim 10/2007
Virpi Hämeenanttila puhui minusta viisaita. Itse olen huomannut että vitiligo, jonka ongelmat ovat suurimmaksi osaksi ulkonäöllisiä, (Ja minulla on helppoa verrattuna atopisteihin, joka on ulkonäöllisesti sama mutta kestää ympäri vuoden ja kutiaa. Tosin atopia tulee harvemmiten naamaan, ja sen oireet voidaan hoitaa.) muuttaa muiden ihmisten käyttäytymistä. Elämäni on erilaista aina sen mukaan näkyykö sairaus ulospäin vai ei.
Kesäisin ihmiset kavahtavat, sitä joutuu kertomaan että se ei tartu. Lapset alkavat kiertämään korttelia, jotta voisivat katsoa uudestaan ilman että jäisivät tuijottamaan. (Toki ei hirveän yleistä. Eikä heille oikein voi suuttua, kun ne ovat vain uteliaita - ja nimenomaan yrittävät olla loukkaamatta.) Ja toisaalta - saan parempaa palvelua. Ihmiset nöyrtyvät ja säälivät, eivät kehtaa huutaa jos ohittelen jonoissa. Antavat helpommin alennusta kahviloissa. Toisaalta juuri sääliminen on jotain, jota en haluaisi joten ehkä kivointa olisi, jos ihmiset eivät reagoisi mitenkään, vaikka sitä joutuisikin maksamaan kahvista normaalin hinnan. (Mutta kun eivät kuitenkaan käyttäydy, niin tottakai tätä käytetään eduksi.) Voin sanoa erot jotka johtuvat sairaudesta kun talviaikana en yhtään eroa muista. (Toisaalta jos viettäisin ajan sisällä, olisin kalvakka ympäri vuoden. Mutta hei - sisällä nyhjääminen saattaa vaikuttaa sosiaalisen elämän kaventumiseen ja huonontaa elämän laatua -ja kuntoakin, mikä voi vaikuttaa terveyteenkin. Jäämällä sisälle olisin siis ehkä ulkoisesti terveempi mutta monella tavoin sisäisesti sairaampi.) Talviaikaan olen kuin kreationistien neandertalilainen, "kuin sinä ja minä". (En tosin välttämättä silloinkaan hirvittävän kaunis, kuten ei se neandertaalikaan..)
Mutta kuinka sitten voin tulkita että olen sairas tai terve?
Useimmiten, kun puhutaan vammaisuudesta ja siitä onko esimerkiksi "assit" vammaisia vai ei, puhutaan siitä että miten "normaalit ihmiset" luokittelevat sairaudeksi jonkin joka on normaalista hieman poikkeava. Vammaisuus olisi vain keskivertoihmisen tapa leimata erilaisuus. Heille ei tietenkään haluta antaa tätä oikeutta, koska eihän ne ole kokeneet sairaan elämää, joten miksi niille pitäisi antaa oikeus luokittella? Vastaavasti voitaisiin myös ihmetellä että kun sairaat ei ole kokeneet elämää ilman "sitä mikä tulkitaan sairaudeksi", joten miten he voisivat luokitella itsensä normaaleiksi? Itse olen vitiligoni kautta jotain, joka on talviaikaan kuin yksi muista ja kesäaikaan sairas. Yleinen mielipide heilahtelee kohdallani vuodenajan mukaan. Ehkä se onkin aivan oikea kuvaus. Tällöin pääsen pelaamaan molemmille puolille kenttää. Tosin ainoastaan vain, jos "yleisö päättää niin". Mutta minusta nimenomaan "muiden mielipide" määrittää sairauden.
Miksi sitten annan "yleisön" päättää olenko sairas?
1: Olen sosiaalinen eläin. Jos lauma tulkitsee minut taakaksi, olen taakka laumalle. Jos lauma tulkitsee minut hyväksi veronmaksajaksi, tuotan laumalle oman osani verorahoista. Samoin lauma päättää yleensä sen, ketkä ovat kauniita. (Kondorikotkilla tosin saattaa olla eri tapa määritellä kaunis. Ne saattavat kokea toisensa ja raadot kivan näköisiksi.)
2: Sitä mikä on vammaista ja mikä normaalia on vaikeaa rajata. Ihmisillä on usein vikoja, kuten vielä pystykävelyyn hieman sopimaton selkä ja nelijalkaisille hieman paremmin sopiva virtsarakko. Nämä tuottavat vaikeuksia mutta niitä ei tulkita vammaisuudeksi. Kaikkia haittoja ei siksi tulkita vammaisuudeksi, ainoastaan ne jotka ovat jollain lailla poikkeavia.
3: Skitsofreenikot ovat selvästi sairaita, vaikka he eivät itse harhoissaan välttämättä kykene tätä näkemään. He tulevat toimeen vain muiden avulla, vaikka kokisivatkin olevansa Jumalia. (Ja että sairaanhoitajat ovat enkeleitä, jotka hän on luonut palvelemaan häntä.) Ihminen voi siis olla sairas ilman että hän itse tiedostaa sitä ja vaikka hän ei kärsi siitä emotionaalista kärsimystä.
Hyvä. Olen siis puolet vuodesta sairas. Ihmiset suhtautuvat eri tavoin sen mukaan, olenko sairas vai en. Tämä ei välttämättä ole paha asia. Onhan hyvä jos kohtelemme pyörätuolipotilasta portaissa eri tavoin kuin muita. Onhan se hyvä että autetaan enemmän niitä joilla on vaikeaa. (Ehkä halvempi kahvikuppi on juuri se taloudellinen apu, jonka lauma suo minulle oikeudenmukaiseksi lohdutukseksi siitä että olen aina puolen vuoden välein + ajan ruma.)
Hyvänä asiana on se, että persoonamme katoaa joka tapauksessa. Kun menen kahvilaan talvella, ei tarjoilija missään olosuhteissa mieti minua persoonana. Joka päivä kaltaiseni "kaupunkilainen" tapaa monia ihmisiä, joiden persoonasta hän ei tiedä eikä välttämättä välitä tietää. Vammaisuus on samantapainen ulkoinen poikkeama, kuin goottius. Kun sellaisen näkee, ajattelee että "tuossa menee vammainen/gootti". Mutta "normaaleista" taas ei mieti mitään. Näkyvä poikkeama herättää ehkä huomiota, mutta olisi väärin luulla että ilman tätä poikkeamaa ihmiset keskittäisivät saman huomion kohteen persoonaan. Virpi Hämeenanttilan persoonan katoaminen koskee siis aivan jokaista. Minulla on lisäksi hyvä onni, minulla on kavereita, jotka eivät "välitä asiasta". Voin olla heidän kanssaan aina "sen verran oma itseni" kuin kavereiden kanssa yleensä ollaan. (Eli ei "täysin", koska jokainen meistä pitää toivon mukaan osan itsestään itsellään.)
Ja jos haluan tuoda persoonaani julki, täällä blogissa se onnistuu hyvin. Etenkin, kun ainut kuva joka heillä on minusta on tuo yläkulman paahtoleipä. He voivat rakentaa minusta kuvan vain mielipiteitteni kautta. (Tosin he luultavasti sekoittavat tähän jonkinlaisia stereotypioita, mutta toisaalta kirjoitukseni voivat jossain oloissa kumota näitä stereotypioita, jolloin he alkavat tuntemaan persoonaani paremmin.)
lauantai 4. elokuuta 2007
Syvällisyys.
Kun ihmisten kanssa aletaan puhumaan syvällisiä, aletaan puhumaan henkiasioista. Sitä jutellaan tuonpuoleisesta, hengestä. Siitä mitä on kuoleman jälkeen. Tämä on sinänsä erikoista, koska näitä syvällisiä asioita yhdistää vain yksi asia: Se, että emme tiedä siitä mitään. (Toki erilaisia "sielutietäjiä" on, mutta meillä ei ole keinoa erottaa heistä parempia huonommista. Näillä erityistietäjillä kun on paljon ja ne ovat keskenään erimielisiä lähes kaikesta.. Jopa ihmissyönnistä voidaan löytää kaksi mielipidettä, kunhan vain pidetään silmät avoimina ja etsitään sielutietäjiä myös viidakoista ilman että leimataan asuinpaikan tai uskonnon tai rodun mukaan..) Syvälliset asiat ovat toki "vaikeita", ja niistä voidaan puhua monenlaista. Ihan sen takia että niistä ei tiedetä mitään varmaa. Eikä voida selvittää onko väitteet totta vai valetta. (Siksi kristinuskon lupaus ikuisesta elämästä on tehokas ja sitä voi käyttää tuhansia vuosia.)
On aika ihme, että syvälliset ajatukset ovat sitä syvällisempiä mitä vähemmän niillä on tekemisissä koeteltavuuden ja tietämisen ja normaalin elämän kanssa. Pinnalliset asiat, kuten muoti, Matti Nykänen ja sää. - Ne taas ovat lähempänä sellaista, josta jotain voidaan tietääkin. Eli pinnallisuus käsittelee helposti ja varmasti tiedettyjä asioita. Ja syvällisyys asioita joista puhuminen vaatii paljon hyvää mielikuvitusta. Paitsi tietysti sadut ja tarinat joita ei pidetä syvällisinä, vaikka niissä onkin paljon hyvää mielikuvitusta.
Vaikeasti tiedettävät asiat, kuten ydinfysiikka. Onko se syvällistä? Ainakin arkijärjen ulkopuolella niiden ilmiöt tuntuvat olevan. Siitä kuitenkin tiedetään ja sitä voidaan tutkia, joten ydinfysiikka tuskin kuitenkaan on syvällistä siinä mielessä mitä sitä arkielämässä käytetään. Kuitenkin juuri tämän pitäisi olla niin syvällistä, kuin mistä kannattaa puhua.
"Syvällinen" sanassa on kuitenkin aivan toisenlainen pohjasävy. Jos sanomme että jokin asia on vain "pintaa" tai "heijastusta", emme pidä sitä niin tärkeänä -tai edes hyvin käsiteltynä. Jos asia käydään "pohjamutia myöten", se on käyty läpi kunnolla. Aivan kuin hihhulit olisivat määritelleet syvällisyyden, ja sisällyttäneet siihen ne asiat joita he pitävät tärkeänä..
Mato ei voi ymmärtää ydinfysiikkaa. Joten kenties ihminen, jonka rajoilla ydinfysiikan ymmärtäminen on, ei voi ymmärtää mitään ydinfysiikkaa vaikeampaa. Kuten isäni on sanonut. jos Jumala on mysteeri jota ei voi tutkia, jos Jumala on niin suuri että se ylittää ihmisen järkeilyt esim. pahan ongelmassa, jos Herran tiet ovat salattuja kun mietitään miksi toisille tapahtuu ihmeitä, toiset näkevät niitä koko ajan ja toisille niitä ei tapahdu ikinä, niin miksipä siitä kannattaisi jauhaakaan. Keskitytään siihen, johon pystytään..
On aika ihme, että syvälliset ajatukset ovat sitä syvällisempiä mitä vähemmän niillä on tekemisissä koeteltavuuden ja tietämisen ja normaalin elämän kanssa. Pinnalliset asiat, kuten muoti, Matti Nykänen ja sää. - Ne taas ovat lähempänä sellaista, josta jotain voidaan tietääkin. Eli pinnallisuus käsittelee helposti ja varmasti tiedettyjä asioita. Ja syvällisyys asioita joista puhuminen vaatii paljon hyvää mielikuvitusta. Paitsi tietysti sadut ja tarinat joita ei pidetä syvällisinä, vaikka niissä onkin paljon hyvää mielikuvitusta.
Vaikeasti tiedettävät asiat, kuten ydinfysiikka. Onko se syvällistä? Ainakin arkijärjen ulkopuolella niiden ilmiöt tuntuvat olevan. Siitä kuitenkin tiedetään ja sitä voidaan tutkia, joten ydinfysiikka tuskin kuitenkaan on syvällistä siinä mielessä mitä sitä arkielämässä käytetään. Kuitenkin juuri tämän pitäisi olla niin syvällistä, kuin mistä kannattaa puhua.
"Syvällinen" sanassa on kuitenkin aivan toisenlainen pohjasävy. Jos sanomme että jokin asia on vain "pintaa" tai "heijastusta", emme pidä sitä niin tärkeänä -tai edes hyvin käsiteltynä. Jos asia käydään "pohjamutia myöten", se on käyty läpi kunnolla. Aivan kuin hihhulit olisivat määritelleet syvällisyyden, ja sisällyttäneet siihen ne asiat joita he pitävät tärkeänä..
Mato ei voi ymmärtää ydinfysiikkaa. Joten kenties ihminen, jonka rajoilla ydinfysiikan ymmärtäminen on, ei voi ymmärtää mitään ydinfysiikkaa vaikeampaa. Kuten isäni on sanonut. jos Jumala on mysteeri jota ei voi tutkia, jos Jumala on niin suuri että se ylittää ihmisen järkeilyt esim. pahan ongelmassa, jos Herran tiet ovat salattuja kun mietitään miksi toisille tapahtuu ihmeitä, toiset näkevät niitä koko ajan ja toisille niitä ei tapahdu ikinä, niin miksipä siitä kannattaisi jauhaakaan. Keskitytään siihen, johon pystytään..
perjantai 3. elokuuta 2007
Taru Hopeasormusten Herrasta ~ Tosi Rakkaus Odottaa.
Blogosfäärissä on nostettu esiin Tosi Rakkaus Odottaa (TRO) -liikettä. Asialla ovat olleet ainakin lävistyksiä ja saastainen huone -blogit. He ovat nostaneet esiin ryhmäpainetta, joka ajaa allekirjoittamaan lupauksen. Ja kun lupaus tehdään julkisesti, voi lupaamattomuus johtaa huonoon maineeseen. Ja sitä, että se johtaa liian helposti siihen että mennään liian nuorena naimisiin..
Olen kuitenkin erimielinen näiden kanssa. (Joskin Leegion "En Lausu Väärää Todistusta" -kampanja ja "Rakastan Lähimmäistäni Kuten Itseäni" -kampanjat kuulostivat ihan kivoilta.) Siispä minäkin TROllaan "poikkeavat näkemykseni".
TROlli on Silver ring thingin "Suomen Versio". Amerikoissa sillä on ongelmia koska se suosii kristittyjä, ja saa silti rahoitusta valtiolta - on siis Amerikan perustuslain vastainen. (USA:ssa valtio ei saisi tukea uskonnollista toimintaa. Paitsi "Boy Scoutseja", joilla on erityisoikeus.) Suomessa tälläinen ei ole laitonta. Maassa maan tavalla.
Tärkeää on kuitenkin huomata, että vaikka Amerikassa sitä pidetään yhtenä seksitauteihin vaikuttavana kampanjana, se ei itse asiassa estä sukupuolitautejen leviämistä. Syykin on helppo huomata ; TROllaajat ei muutenkaan olisi "riskiryhmässä". Hehän ovat sitä "keskimäärin siveämpää", ihan jo sen takia että he ovat uskonnollisia ja heille "avoseksi" on demonisoitu. Seksitautien kontrolloiminen TROllauksella on sama kun rikollisuutta vähennettäisiin siten että minä ja muut lainkuuliaiset ihmiset allekirjoittaisivat "en ikinä taskuvarasta" -lapun paikallisessa maistraatissa. (En toki varastelisi allekirjoittamisen jälkeen, mutta kun en varastaisi muutenkaan, ei haluttua etua kuitenkaan syntyisi.) TROllaus ei myöskään vetoa niihin, jotka sukupuolitautien ehkäisemistä tarvitsisivat. (Seksiä harrastavat eniten ne, jotka sitä haluavat ja pitävät tärkeänä.)
Blogien esittäjät olivat varmasti oikeassa siinä, että TROllaajat ovat vaikeuksissa, koska heille seksiä on liitetty syntiin. Ja totta on myös se että "TROlli -opetus" myös kiistämättä käyttää melko moraalittomia keinoja julistuksessaan. Seurauksena kampanjaan osallistuvilla saattaa tulla lipsahduksia ja pettymyksiä. He saattavat mennä seksinkaipuussaan liian pikaisesti naimisiin. Heille saattaa tulla pettymyksiä, kun seksi avioliitossa ei heti sujukaan. (Miten se voisikaan? Hyvä seksi vaatii harjoittelua. Pihtauksen jälkeinen seksi häävuoteessa on tod.nk. jopa huonompaa kuin muiden hääseksi.) Ja toisaalta he voivat näistä kaikista ongelmista huolimatta -tai peräti ilman niitä- elää ihan hyvässä parisuhteessa lopun ikänsä. Nämä kaikki kannat ovat mahdollisesti ihan totta. Tärkeää on ehkä huomata vain se, että TROllaaminen ei ole mikään portti onneen ja toimivaan parisuhteeseen. Kuten tärkeää on ehkä huomata sekin, että avoliitto tai avoin ja kokeileva seksikään ei ole mikään portti onneen. (Kerron julkisen salaisuuden : Parisuhde vaatii aina työtä. Se ei ole aina kivaa. Joskus se iänikuinen partneri vituttaa. Parisuhde ei ole aina onnea. Mutta on se silti kokonaisuutena ihan mukava asia.)
Vaikka lista saattaa tuntua vakuuttavalta, sillä ei ole merkitystä. Ainoastaan yhdellä asialla on merkitystä : Seksi kuuluu yksilöille.
TROllaaminen ei siksi ole minusta mikään ongelma kun:
1: Se ei pakota kaikkia -esim. ateisteja- liittymään kampanjaansa. Se ei ole pakollinen edes kaikille kristityille. "Seksiä vain avioliitossa" ja "jos et ole valmis avioon et ole valmis seksiin" voi heistä olla "plain and simple", mutta me sallimme tämän asenteen heiltä vain niin kauan, kuin seksitavat on yksilön päätettävissä. Jos siitä tulee pakkonormi, olen ensimmäisenä vastustamassa niitä ääliöitä. Mutta siihen asti: Heidän toimintansa on ihan OK. (Ei ehkä fiksua, mutta OK.) Eli juuri niin kauan, kuin hihhulit pitäytyvät laittamasta Raamattuaan muiden sänkyyn ja haaruksiin, minä annan heidän pitäytyä seksittömyydessä ihan niin paljon kuin lystäävät - Sikiääpähän muutama uskonnollisen manipuloinnin kohde vähemmän, jos ei muuta.
2: TROllaukseen liittyvät olisivat luultavasti ilman seksiä joka tapauksessa. Aina kristityistä -ja muistakin- osa on ollut sellaisia, että ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa. Minun vanhempani olivat ainakin omien sanojensa mukaan tälläisiä -vaikka aktiivinen kristillisyys ei heitä kumpaakaan luonnehtinutkaan tuolloin. Itse en vastaavaa vakaumusta noudattanut, enkä kadu. Minusta tosi rakkaus voi odottaa tai olla odottamatta. Riippuen tilanteesta. Joissain tapauksissa tosi rakkauden tulematta jääminen on toisen kiusaamista, joka taas ei ole kovin rakkaudellista.
3: TROllit ovat joka tapauksessa kuulleet seksin demonisointia. (Se, että he allekirjoittavat lapun on minusta jo jonkinlainen indikaattori siitä että tälläistä "seksivalistusta" on tapahtunut, ja että se on purrut.) Systeemi ei siis oikeastaan muuta mitään, kenties tekee asian hieman julkisemmaksi ja yleisemmäksi. Mutta se on kuitenkin valinnan vapaus. Ja allekirjoituksenkin jälkeen "haurahtuminen" on mahdollista. Luvassa ei ole sakkoja. (Toki jonkinlainen kasvojen menetys on mahdollinen. Mutta allekirjoittanut on tiennyt tämän.)
4: "Pihtaaminen" ei tuota ongelmia muille. Toisin kuin huumeiden käyttö, joka lisää väkivaltaa ja velkoja ja rikollisuutta. Minä en kärsi siitä, että joku nuori kristitty elää selibaatissa. Se on kiusa vain hänelle itselleen - ja hänen kumppanilleen (joka kestää TROllia, joten on itse luultavasti samanmielinen.)
5: Ja lopuksi tärkein. Suomen Laki ei kiellä "pihtaamasta". Jos liian nuorena naimisiinmeno on ongelmallista, se on. Jos tulevat onnettomiksi tai se vaikeuttaa heitä, that is their own problem. Ihan omassa rauhassa saavat tehdä virheitä, kunhan seuraukset eivät ole sen kummempia kuin kireämpi luonne. (Laki ei kiellä olemasta kiukkuinen. Ja hyvä niin.) Yhteiskunta ei minusta saa estää ihmisiä tekemästä myös typeriä ratkaisuja. (On niitä itsekin tullut tehtyä aika kasa.) Seksi ja seksittömyys kuuluu yksilölle/parille. Seksiä harrastetaan parisuhteessa vain kun molemmat haluavat. (Mutta ei hätää - sooloilukin on fyysisesti mahdollista, jos siis pitää sellaisesta!)
Tosin olisi hauskaa kokeilla TROllityttönä olemista, joka sitten vielä hääyönäkin sanoisi "ei". Katsoa että tulisiko kristillinen "miehen pää" -asenne esiin ja syntyisikö "Tosi Raiskaus Odottaa" -liikettä. Ja seuraisiko tästä "Tosi Raskaus Odottaa" -abortinvastauskampanjaa. Siinä sitä olisi ultimaattista testiä parisuhteelle. Tuon kun läpäisisi, tietäisi että parisuhde kestäisi mitä vain.
Olen kuitenkin erimielinen näiden kanssa. (Joskin Leegion "En Lausu Väärää Todistusta" -kampanja ja "Rakastan Lähimmäistäni Kuten Itseäni" -kampanjat kuulostivat ihan kivoilta.) Siispä minäkin TROllaan "poikkeavat näkemykseni".
TROlli on Silver ring thingin "Suomen Versio". Amerikoissa sillä on ongelmia koska se suosii kristittyjä, ja saa silti rahoitusta valtiolta - on siis Amerikan perustuslain vastainen. (USA:ssa valtio ei saisi tukea uskonnollista toimintaa. Paitsi "Boy Scoutseja", joilla on erityisoikeus.) Suomessa tälläinen ei ole laitonta. Maassa maan tavalla.
Tärkeää on kuitenkin huomata, että vaikka Amerikassa sitä pidetään yhtenä seksitauteihin vaikuttavana kampanjana, se ei itse asiassa estä sukupuolitautejen leviämistä. Syykin on helppo huomata ; TROllaajat ei muutenkaan olisi "riskiryhmässä". Hehän ovat sitä "keskimäärin siveämpää", ihan jo sen takia että he ovat uskonnollisia ja heille "avoseksi" on demonisoitu. Seksitautien kontrolloiminen TROllauksella on sama kun rikollisuutta vähennettäisiin siten että minä ja muut lainkuuliaiset ihmiset allekirjoittaisivat "en ikinä taskuvarasta" -lapun paikallisessa maistraatissa. (En toki varastelisi allekirjoittamisen jälkeen, mutta kun en varastaisi muutenkaan, ei haluttua etua kuitenkaan syntyisi.) TROllaus ei myöskään vetoa niihin, jotka sukupuolitautien ehkäisemistä tarvitsisivat. (Seksiä harrastavat eniten ne, jotka sitä haluavat ja pitävät tärkeänä.)
Blogien esittäjät olivat varmasti oikeassa siinä, että TROllaajat ovat vaikeuksissa, koska heille seksiä on liitetty syntiin. Ja totta on myös se että "TROlli -opetus" myös kiistämättä käyttää melko moraalittomia keinoja julistuksessaan. Seurauksena kampanjaan osallistuvilla saattaa tulla lipsahduksia ja pettymyksiä. He saattavat mennä seksinkaipuussaan liian pikaisesti naimisiin. Heille saattaa tulla pettymyksiä, kun seksi avioliitossa ei heti sujukaan. (Miten se voisikaan? Hyvä seksi vaatii harjoittelua. Pihtauksen jälkeinen seksi häävuoteessa on tod.nk. jopa huonompaa kuin muiden hääseksi.) Ja toisaalta he voivat näistä kaikista ongelmista huolimatta -tai peräti ilman niitä- elää ihan hyvässä parisuhteessa lopun ikänsä. Nämä kaikki kannat ovat mahdollisesti ihan totta. Tärkeää on ehkä huomata vain se, että TROllaaminen ei ole mikään portti onneen ja toimivaan parisuhteeseen. Kuten tärkeää on ehkä huomata sekin, että avoliitto tai avoin ja kokeileva seksikään ei ole mikään portti onneen. (Kerron julkisen salaisuuden : Parisuhde vaatii aina työtä. Se ei ole aina kivaa. Joskus se iänikuinen partneri vituttaa. Parisuhde ei ole aina onnea. Mutta on se silti kokonaisuutena ihan mukava asia.)
Vaikka lista saattaa tuntua vakuuttavalta, sillä ei ole merkitystä. Ainoastaan yhdellä asialla on merkitystä : Seksi kuuluu yksilöille.
TROllaaminen ei siksi ole minusta mikään ongelma kun:
1: Se ei pakota kaikkia -esim. ateisteja- liittymään kampanjaansa. Se ei ole pakollinen edes kaikille kristityille. "Seksiä vain avioliitossa" ja "jos et ole valmis avioon et ole valmis seksiin" voi heistä olla "plain and simple", mutta me sallimme tämän asenteen heiltä vain niin kauan, kuin seksitavat on yksilön päätettävissä. Jos siitä tulee pakkonormi, olen ensimmäisenä vastustamassa niitä ääliöitä. Mutta siihen asti: Heidän toimintansa on ihan OK. (Ei ehkä fiksua, mutta OK.) Eli juuri niin kauan, kuin hihhulit pitäytyvät laittamasta Raamattuaan muiden sänkyyn ja haaruksiin, minä annan heidän pitäytyä seksittömyydessä ihan niin paljon kuin lystäävät - Sikiääpähän muutama uskonnollisen manipuloinnin kohde vähemmän, jos ei muuta.
2: TROllaukseen liittyvät olisivat luultavasti ilman seksiä joka tapauksessa. Aina kristityistä -ja muistakin- osa on ollut sellaisia, että ovat harrastaneet seksiä vasta avioliitossa. Minun vanhempani olivat ainakin omien sanojensa mukaan tälläisiä -vaikka aktiivinen kristillisyys ei heitä kumpaakaan luonnehtinutkaan tuolloin. Itse en vastaavaa vakaumusta noudattanut, enkä kadu. Minusta tosi rakkaus voi odottaa tai olla odottamatta. Riippuen tilanteesta. Joissain tapauksissa tosi rakkauden tulematta jääminen on toisen kiusaamista, joka taas ei ole kovin rakkaudellista.
3: TROllit ovat joka tapauksessa kuulleet seksin demonisointia. (Se, että he allekirjoittavat lapun on minusta jo jonkinlainen indikaattori siitä että tälläistä "seksivalistusta" on tapahtunut, ja että se on purrut.) Systeemi ei siis oikeastaan muuta mitään, kenties tekee asian hieman julkisemmaksi ja yleisemmäksi. Mutta se on kuitenkin valinnan vapaus. Ja allekirjoituksenkin jälkeen "haurahtuminen" on mahdollista. Luvassa ei ole sakkoja. (Toki jonkinlainen kasvojen menetys on mahdollinen. Mutta allekirjoittanut on tiennyt tämän.)
4: "Pihtaaminen" ei tuota ongelmia muille. Toisin kuin huumeiden käyttö, joka lisää väkivaltaa ja velkoja ja rikollisuutta. Minä en kärsi siitä, että joku nuori kristitty elää selibaatissa. Se on kiusa vain hänelle itselleen - ja hänen kumppanilleen (joka kestää TROllia, joten on itse luultavasti samanmielinen.)
5: Ja lopuksi tärkein. Suomen Laki ei kiellä "pihtaamasta". Jos liian nuorena naimisiinmeno on ongelmallista, se on. Jos tulevat onnettomiksi tai se vaikeuttaa heitä, that is their own problem. Ihan omassa rauhassa saavat tehdä virheitä, kunhan seuraukset eivät ole sen kummempia kuin kireämpi luonne. (Laki ei kiellä olemasta kiukkuinen. Ja hyvä niin.) Yhteiskunta ei minusta saa estää ihmisiä tekemästä myös typeriä ratkaisuja. (On niitä itsekin tullut tehtyä aika kasa.) Seksi ja seksittömyys kuuluu yksilölle/parille. Seksiä harrastetaan parisuhteessa vain kun molemmat haluavat. (Mutta ei hätää - sooloilukin on fyysisesti mahdollista, jos siis pitää sellaisesta!)
Tosin olisi hauskaa kokeilla TROllityttönä olemista, joka sitten vielä hääyönäkin sanoisi "ei". Katsoa että tulisiko kristillinen "miehen pää" -asenne esiin ja syntyisikö "Tosi Raiskaus Odottaa" -liikettä. Ja seuraisiko tästä "Tosi Raskaus Odottaa" -abortinvastauskampanjaa. Siinä sitä olisi ultimaattista testiä parisuhteelle. Tuon kun läpäisisi, tietäisi että parisuhde kestäisi mitä vain.
Syytä omaksua!
Larry Moranin blogissa on käyty läpi erilaisia propagandatekniikoita. Ateistin kannattaa käydä läpi etenkin todistustaakan kääntäminen. Ateismin kannalta ydin on;
"It is not up to Richard Dawkins to prove that God doesn't exist. He's not the one making the claim. It's the believers who are making the extraordinary claim that supernatural beings exist and that they control our lives. And that we should worship them. The world is really turning upside down when the believers demand that we atheists have to prove the non-existence of everything that was ever postulated."
Ja kritiikin kohteena on siis McGrath, joka ei suinkaan ole ottanut Jumalaa puoltavaa kantaa. Hän vain väittää, että ateistin tulisi todistaa että Jumalaa ei ole. Oikea suhtautumistapa Jumalaan on hänen mielestään:
"Really, the only obvious position is to say: We don’t know, we need to be persuaded one way or the other. The default position in other words is: not being sure."
Moni ei ole edes niin fiksu kuin McGrath, moni esittäisi paljon vahvempia väitteitä siitä kuinka Jumala on taatusti, kunnes joku todistaa sen vääräksi. (Kreationistien "McGrathin palvonta", eli silmitön tukeminen on ihmetyttänyt minua kun he tavallisesti laittaa agnostikot käytännössä ateistin asemaan, leimaa "kohteliaiksi ateisteiksi" ja kritisoi ynnä vihaa heitä leiman mukaisesti. Onko Dawkins niin myrkkyä heille, että agnostikkokin kelpuutetaan "heidän puolelleen", jos hän vähänkin kritisoi Dawkinsia?)
Jännittävää kyllä, mutta McGrathiin puree sama kuin uskovaisiinkin. (Miksi sitä kutsuisi? "terveeksi järjeksi" vai "todistustaakaksi"?) ; Jos väitämme että UFOt ovat valtaamassa Britannian hallituksen, McGrathin logiikan mukaan asiaa tulisi tutkia, ottaa pohjalle asenne "voihan niin olla". (Joka ei kyllä tunnu kovin viisaalta, kun ottaa huomioon aitojen ja varmistettujen UFOhavaintojen runsauden {0 kpl}) Ja jos "Loch Nessie" kerran asuu jossain järvessä, ei skeptikon tarvitse osoittaa että järvi on tyhjä vaan jonkun joka kannattaa Loch Nessin hirviötä tulee kyetä osoittamaan että paikallisissa tarinoissa ja silminnäkijäkertomuksissa on vähintään yksi aivan aito havainto. Samoin ei UFOjen vastustajien tarvitse osoittaa jokaikistä UFOkuvaa väärennökseksi vaan UFOtutkijoiden tulee osoittaa yksikin UFO oikeaksi.
"It is not up to Richard Dawkins to prove that God doesn't exist. He's not the one making the claim. It's the believers who are making the extraordinary claim that supernatural beings exist and that they control our lives. And that we should worship them. The world is really turning upside down when the believers demand that we atheists have to prove the non-existence of everything that was ever postulated."
Ja kritiikin kohteena on siis McGrath, joka ei suinkaan ole ottanut Jumalaa puoltavaa kantaa. Hän vain väittää, että ateistin tulisi todistaa että Jumalaa ei ole. Oikea suhtautumistapa Jumalaan on hänen mielestään:
"Really, the only obvious position is to say: We don’t know, we need to be persuaded one way or the other. The default position in other words is: not being sure."
Moni ei ole edes niin fiksu kuin McGrath, moni esittäisi paljon vahvempia väitteitä siitä kuinka Jumala on taatusti, kunnes joku todistaa sen vääräksi. (Kreationistien "McGrathin palvonta", eli silmitön tukeminen on ihmetyttänyt minua kun he tavallisesti laittaa agnostikot käytännössä ateistin asemaan, leimaa "kohteliaiksi ateisteiksi" ja kritisoi ynnä vihaa heitä leiman mukaisesti. Onko Dawkins niin myrkkyä heille, että agnostikkokin kelpuutetaan "heidän puolelleen", jos hän vähänkin kritisoi Dawkinsia?)
Jännittävää kyllä, mutta McGrathiin puree sama kuin uskovaisiinkin. (Miksi sitä kutsuisi? "terveeksi järjeksi" vai "todistustaakaksi"?) ; Jos väitämme että UFOt ovat valtaamassa Britannian hallituksen, McGrathin logiikan mukaan asiaa tulisi tutkia, ottaa pohjalle asenne "voihan niin olla". (Joka ei kyllä tunnu kovin viisaalta, kun ottaa huomioon aitojen ja varmistettujen UFOhavaintojen runsauden {0 kpl}) Ja jos "Loch Nessie" kerran asuu jossain järvessä, ei skeptikon tarvitse osoittaa että järvi on tyhjä vaan jonkun joka kannattaa Loch Nessin hirviötä tulee kyetä osoittamaan että paikallisissa tarinoissa ja silminnäkijäkertomuksissa on vähintään yksi aivan aito havainto. Samoin ei UFOjen vastustajien tarvitse osoittaa jokaikistä UFOkuvaa väärennökseksi vaan UFOtutkijoiden tulee osoittaa yksikin UFO oikeaksi.
torstai 2. elokuuta 2007
AIDS ei koskaan tule yksin?
Usein AIDS -vastustajien puheissa esiintyy väite, että jos sinulla on tauti -esimerkiksi tuberkuloosi, sinulla on tuberkuloosi, mutta jos sinulla on HI -viruksen vasta -ainetta ja tuberkuloosi, sinulla on AIDS. Tämä tarkoittaa heistä sitä, että HI -virus ei aikaansaa mitään tautia.
Tuo väite on väärä. Tässä ei ole edes mitään uutta. Kukaan ei opi uutta kun kerron missä mättää. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Jo peruskoululainenkin tietää, että "AIDS = immuunikato". Sillä on siis tuo jo nimestä löytyvä oire. Immuunikato, kehon taudinaiheuttajilta puolustautuvan systeemin heikentyminen ja katoaminen. T -solujen alhainen määrä on eräs AIDSin oire, joka on jotain muuta kuin pelkän taudin, esim. tuberkuloosin, oire. (Jopa huuhaasaippua Miraclen myynninedistämiskampanjassa tämä myönnetään ; AIDS -todistuksessa puhutaan T -solujen määrän mittaamisesta.)
Ja toisaalta AIDSvastustajien siteeraaman Duesbergkin uskoo, että immuunikato johtuu elämäntavoista -kuten ruiskuhuumeiden käytöstä, pitäisi olla helppo huomata, että on olemassa ilmiö, joka on pelkkien tautien ulkopuolella. (Vai tyhjää ja olematonta oireyhtymääkö se Duesberg väittää elintapasairaudeksi?) On olemassa sairaus nimeltä immuunikato. Ja jos ihmisellä on sairauden A oireet + lisäoireena alhaiset T -solut, on hänellä sairaus "immuunikato", joka on edesauttanut sairauden A tarttumista. Ilman T -soluja taudeilta puolustautuminen kun on "hitusen hankaloitunutta".
Toisin sanoen; HI -viruksen väitetään tuottavan immuunikadon, joten AIDS -kriitikoiden tulisi vain löytää immuunikatoa sairastavia ihmisiä, joilla ei kaikesta huolimatta ole HI -virusta..
Tuo väite on väärä. Tässä ei ole edes mitään uutta. Kukaan ei opi uutta kun kerron missä mättää. Tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Jo peruskoululainenkin tietää, että "AIDS = immuunikato". Sillä on siis tuo jo nimestä löytyvä oire. Immuunikato, kehon taudinaiheuttajilta puolustautuvan systeemin heikentyminen ja katoaminen. T -solujen alhainen määrä on eräs AIDSin oire, joka on jotain muuta kuin pelkän taudin, esim. tuberkuloosin, oire. (Jopa huuhaasaippua Miraclen myynninedistämiskampanjassa tämä myönnetään ; AIDS -todistuksessa puhutaan T -solujen määrän mittaamisesta.)
Ja toisaalta AIDSvastustajien siteeraaman Duesbergkin uskoo, että immuunikato johtuu elämäntavoista -kuten ruiskuhuumeiden käytöstä, pitäisi olla helppo huomata, että on olemassa ilmiö, joka on pelkkien tautien ulkopuolella. (Vai tyhjää ja olematonta oireyhtymääkö se Duesberg väittää elintapasairaudeksi?) On olemassa sairaus nimeltä immuunikato. Ja jos ihmisellä on sairauden A oireet + lisäoireena alhaiset T -solut, on hänellä sairaus "immuunikato", joka on edesauttanut sairauden A tarttumista. Ilman T -soluja taudeilta puolustautuminen kun on "hitusen hankaloitunutta".
Toisin sanoen; HI -viruksen väitetään tuottavan immuunikadon, joten AIDS -kriitikoiden tulisi vain löytää immuunikatoa sairastavia ihmisiä, joilla ei kaikesta huolimatta ole HI -virusta..
Kullekin tekojensa mukaan.
Uskontojen nimissä on tehty paljon pahaa. Toki myös ateismin nimissä on tehty esimerkiksi kommunistisissa maissa, paljon pahaa. (Mutta ei ateistisessa + ei kommunistisessa ruotsissa.) Paljon pahaa ei tarkoita yksilön tekoista, vaan massojen tekoja. Sellaisia kuin kristittyjen noitavainot tai Venäjän kommunistisen kansantasavaltaisen diktatuurin pahuudet. (Joka tosin on minusta enemmän uskonto, jossa Jumalana on Stalin ja enkelivoimina hänen salainen poliisinsa. Ja jossa on hassu taloudellinen järjestelmä. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että venäjän kommunismin vaarallisuus johtui nimenomaan sen uskonnonkaltaisista piirteistä.)
Vaikka hyväksyisimmekin että Hilter tai Stalin olivat ateisteja, joutuisimme myöntämään myös että molemmat olivat miehiä. Ja molemmilla heistä oli viikset. Emme voisi vielä tästä sanoa ihan suoraan, että viiksekkyys tai miehisyys jotenkin olisivat syyllisyysindikaattoreita, pahan merkkejä. Sama sopii tietysti ateismiinkin. (Toki tyylikriitikot, feministit ja hihhulit ovat listan asioista erimielisiä. Tuossa järjestyksessä.)
Asiaa pitää katsoa hieman eri perspektiivistä. Unohtaa maukas Hitlerkortti. Nousta yksilöiden ulkopuolelle. Unohtaa ainainen tappelu.
Toki molemmilta puolilta, sekä uskovaisista että ateisteista, löytyy sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Ihan siksi, että minusta kaikki ovat aatteesta huolimatta pohjimmiltaan aika samanlaisia ihmisiä. Aate sisältää vain elementtejä, joita käytetään pahaan. Pahaa tekevät ihmiset. Ja toisaalta ilman ihmisiä aate ei toteudu. Ja toisaalta ihminen sekoittaa omia pahuuksiaan ideologioihin, koska ideologiat ovat ihmisten keksintöä. Aatetta ja ihmisiä ei voida täysin erottaa toisistaan.
Ateismin heikkous on siinä, että siinä ei seuraa rangaistusta jos et jää teostasi kiinni. Uskovaisten pahuus taas tulee siitä että vaikka uskonasiat eivät olisikaan uskonnosta johtuvia, uskonnollinen perustelu (Jota edustaa Suomen Armeijassakin harrastettu "Raamattu hyväksyy puolustussodan" -juttelut.) Syy on siinä, että sodat ja muut vastaavat massapahuudet muuttuvat pahemmiksi koska ihmiset eivät ole peloissaan kuolemasta -heitähän odottaa kuolemassa vain parempi paikka- ja lisäksi tämä vakuuttaa että teot ovat oikeasti täysi moraalisesti oikeutettuja.
Siksi pahinkaan ateistien psykopaattiarmeija ei kykene ottamaan kiinni uskovaisia kanssaveljiään;
Ateistipsykopaatti varoo omaa, ainutlaatuista, nahkaansa. Tämä rajoittaa hänen toimintaansa, ja tämä rajoitus on uskovalta poissa. Ateistipsykopaatti voi lisäksi salata rikoksiaan, mutta vain uskovainen voi tehdä teostaan ylpeilyn aiheen. Ateisti ei voi saada tekonsa taakse "moraalista oikeutusta" yhtään samalla tasolla kuin uskovainen. Ateisti voi vähätellä ja hylätä julmuuden merkityksen, mutta vain uskonto voi tehdä siitä Oikeutettua, toivottavaa ja tavoiteltavaa.
Pahaan pystyy kuitenkin jokainen, joten ollaan kiltisti. Jumalanäkemyksestä ja poliittisesta kannasta riippumatta.
Vaikka hyväksyisimmekin että Hilter tai Stalin olivat ateisteja, joutuisimme myöntämään myös että molemmat olivat miehiä. Ja molemmilla heistä oli viikset. Emme voisi vielä tästä sanoa ihan suoraan, että viiksekkyys tai miehisyys jotenkin olisivat syyllisyysindikaattoreita, pahan merkkejä. Sama sopii tietysti ateismiinkin. (Toki tyylikriitikot, feministit ja hihhulit ovat listan asioista erimielisiä. Tuossa järjestyksessä.)
Asiaa pitää katsoa hieman eri perspektiivistä. Unohtaa maukas Hitlerkortti. Nousta yksilöiden ulkopuolelle. Unohtaa ainainen tappelu.
Toki molemmilta puolilta, sekä uskovaisista että ateisteista, löytyy sekä hyviä että pahoja ihmisiä. Ihan siksi, että minusta kaikki ovat aatteesta huolimatta pohjimmiltaan aika samanlaisia ihmisiä. Aate sisältää vain elementtejä, joita käytetään pahaan. Pahaa tekevät ihmiset. Ja toisaalta ilman ihmisiä aate ei toteudu. Ja toisaalta ihminen sekoittaa omia pahuuksiaan ideologioihin, koska ideologiat ovat ihmisten keksintöä. Aatetta ja ihmisiä ei voida täysin erottaa toisistaan.
Ateismin heikkous on siinä, että siinä ei seuraa rangaistusta jos et jää teostasi kiinni. Uskovaisten pahuus taas tulee siitä että vaikka uskonasiat eivät olisikaan uskonnosta johtuvia, uskonnollinen perustelu (Jota edustaa Suomen Armeijassakin harrastettu "Raamattu hyväksyy puolustussodan" -juttelut.) Syy on siinä, että sodat ja muut vastaavat massapahuudet muuttuvat pahemmiksi koska ihmiset eivät ole peloissaan kuolemasta -heitähän odottaa kuolemassa vain parempi paikka- ja lisäksi tämä vakuuttaa että teot ovat oikeasti täysi moraalisesti oikeutettuja.
Siksi pahinkaan ateistien psykopaattiarmeija ei kykene ottamaan kiinni uskovaisia kanssaveljiään;
Ateistipsykopaatti varoo omaa, ainutlaatuista, nahkaansa. Tämä rajoittaa hänen toimintaansa, ja tämä rajoitus on uskovalta poissa. Ateistipsykopaatti voi lisäksi salata rikoksiaan, mutta vain uskovainen voi tehdä teostaan ylpeilyn aiheen. Ateisti ei voi saada tekonsa taakse "moraalista oikeutusta" yhtään samalla tasolla kuin uskovainen. Ateisti voi vähätellä ja hylätä julmuuden merkityksen, mutta vain uskonto voi tehdä siitä Oikeutettua, toivottavaa ja tavoiteltavaa.
Pahaan pystyy kuitenkin jokainen, joten ollaan kiltisti. Jumalanäkemyksestä ja poliittisesta kannasta riippumatta.
keskiviikko 1. elokuuta 2007
ET phone home?
Jyväskylän normaalikoulun uskonnon opetussuunnitelmasta löytyy seuraavaa sisältöä:
"Oppilas pohtii ihmisen arvoa erityisesti luomisen näkökulmasta.”
“Oppilas tutustuu Herran siunaukseen, sen sanomaan ja merkitykseen omassa elämässään.”
Tämä on vakaumuksetonta uskonnon opettamista, jota jokaisen kristityn perheen lapset opiskelevat.
Tätä opetusta perustellaan sillä, että vanhemmat (o)saavat päättää minkälaisia juttuja heidän lapsensa tekevät. Minustakin tämä on kasvatuksen ja vanhemmuuden perusasia. Sorry, joko vanhempanne manipuloivat teitä heidän ja yhteiskunnan haluamaan suuntaan, tai sitten he eivät kasvata sinua lainkaan ja toimivat korkeintaan syöttäjänä ja rahan antajana.
Mutta kohtuus olisi kuitenkin hyvä muistaa. Tästä meitä opettaa keksitty Pikku-Liisa.
Olipa kerran Pikku-Liisa.
Pikku-Liisan vanhemmat ovat kommunisteja. Vannoutuneita kommunisteja. Suomessa on yllättävän paljon kommunisteja. (Jopa liikaa.) Ja koska vanhempien vakaumuksella on ratkaiseva merkitys, kerrottiin Pikku-Liisalle "omasta aatemaailmasta” peruskoulussa. Tietysti Pikku-Liisa on kommunisti, kun kerran vanhemmat kuuluivat Puolueeseen! Eikä Liisa tietenkään voinut erotakaan ennenkuin täytti 16 -ja kas kummaa, peruskoulu oli jo mennyt ohi. Kommunismia opetettiin siksi Liisalle koulussa. Mutta hänestä kaikesta huolimatta tuli oikeistolainen uranainen, joka meni naimisiin prinssin kanssa.
Sen pituinen se.
Olemme varmaan kaikki yksimielisiä siitä että ei pakkokommunismia kouluihin! (Paitsi tietysti kommunistit. Kummallista, että heistä ei tässä kohdin tarvitse välittää mutta kristityistä pitäisi.)
Tahdonko minä sitten poistaa uskonnon kokonaan kouluista? En tietenkään. Uskontoon törmää yhteiskunnassamme aivan liian usein. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen joutuu joka tapauksessa kohtaamaan "pakkouskontoa". Ja tämä ei suinkaan rajoitu mihinkään lyhyehkään peruskouluopiskelukauteen. Se kestää koko elämän. Tämän vuoksi ihmisillä tulee myös olla jonkinlaisia taitoja käsitellä ja kohdata uskonnollisia asioita.
Jos koulu ei ole arvosanoja vaan elämää varten, niin uskonnon opetusta tulisi olla. Nykyajan "kansalaistaitoon" kuuluu niin mainonnan kuin uskontojenkin kohtaaminen. (Molemmat on samanlaisia, pakollisia ja ikäviä asioita.) Kieroa kyllä ; Se että hihhulit ovat päättäneet että uskonto on tärkeää, ja ovat lähteneet porukalla vetämään tätä linjaa kaduille välittämättä muiden mielipiteistä on johtanut siihen että uskonnosta on tullut tärkeä asia myös muille. Kutsutaan tätä "demokratiaksi" vaikka se ei nojaa siihen että enemmistö olisi hihhuleita, vaan siihen että hihhulit ovat niin näkyviä, että 1% osuus hihhuleita väestöstä NÄKYY, KUULUU ja TUNTUU (subjektiivisesti) samalta kuin 20% väestöstä. Lisäksi jos uskonnon opetus otettaisiin kokonaan pois kouluista, hihhulit hermostuisivat jolloin ne vastaisivat "varmaan jo" 30% väestöstä. He yksinkertaisesti julistaisivat enemmän. Ja mahdollisesti yrittäisivät kehitellä keinoja, joilla uskonnosta tehtäisiin tiedettä, jotta se saataisiin takaisin kouluun..
Minulla on tähän ongelmaan yksinkertainen ratkaisu. "Pakko ET". Kouluissa on jo nykyisinkin ET:n opetusta. Käytännössä niille osallistujia ei kuitenkaan ole ollut paljoa, joten se on ollut työlästä. Näin ET -tunnit ovat varmasti rasite koulutukselle; Lompakko kun ei isoissa massoissa laske kulttuurillista tasa-arvoa vaan "tunnin hintaa per nuppi". Jos kaikki uskonnon opetus tehtäisiin ET:n opetukseksi, ei tarvitsisi erotella luokkia.
Ja tunneilla opetettaisiin silti myös Jeesuksesta ja kristinuskosta. Kuten myös monista muista uskonnoista. Kenties ateismistakin. Jokainen oppisi paitsi omasta uskostaan -joka on toki tärkeää jos sellainen on- myös ymmärtämään miksi muut eivät usko samoin - joka on minusta tuotakin tärkeämpää. (Uskoisin että yhteiskuntakin hyötyy enemmän erilaisuuden suvaitsemisesta kuin "itselle kivasta henkisestä masturboinnista".) Ja lisäksi uskovaiset lapset voisivat ihan vapaasti käydä omassa kirkossaan hakemassa lisää henkistä tietoa ja lohtua. Siitä niitten pastoreille/pastorittarille maksetaan.
Avainkysymys tässä saattaisi kuitenkin olla sen asian muistuttaminen, että eihän kouluopetus nytkään ole "tunnustuksellista"! (Vaikka opetussuunnitelma minulle viittaa siihen että rivien välissä asia on aivan toisin) Koska monesti uskonnon opetuksesta puhuttaessa nousee esiin nimenomaan se, kuinka "uskonnonopetus ei ole vakaumuksellista", sen ei kuulemma pitäisi olla siksi ongelma vaikka lapsi ei uskoisi, vaan ainoastaan hänen vanhempansa olisivat kristittyjä.
Miksi ei siis saman tien yhdistetä niitä ET -opetukseen? Syynä ei voi olla se, että ET -opiskelijat voisivat helpommin kannella kotona siitä miten uskonnon opetus onkin ollut tunnustuksellista niin että asialla olisi jotain seuraamuksiakin. Ongelma on todellinen, koska harvapa kristitty pahoittelisi ja valittaisi eteenpäin "Suomen Lain rikkomisesta" jos lapsi kotona kertoisi että "Tunnustukselliseti opettivat Jeesuksesta koulussa". Tavis tuskin tekisi mitään ja hihhuli lähettäisi kiitoskirjeen.
Mutta lain rikkomisen piilottamisen helpottaminen ei tavallisesti anna lupaa erikoisasemiin oikeusvaltioissa. Syynä ei siksi saa olla se että on olemassa riski että "ET soittaa kotiin".
Jotta ongelma olisi kristityille ystävillemme mahdollisimman helppo, voisimme ottaa ET:n opetussuunnitelman, ja ottaa sen uskonnon opetussuunnitelmaksi nimen "uskonto" alle. Nimi kun ei olisi väärä (uskontojahan siellä opetettaisiin vakaumuksettomasti), ja onhan se "Elämänkatsomustieto" vähän keinotekoisen tuntuinen ja hankalan pitkä sana. Ja lisäksi ET -puujalkavitsiä jossa elämänkatsomustiedon lukija rinnastetaan Spielbergin kuuluisaan avaruusolentoon, on kuultu kouluissa aivan riittävästi.
"Oppilas pohtii ihmisen arvoa erityisesti luomisen näkökulmasta.”
“Oppilas tutustuu Herran siunaukseen, sen sanomaan ja merkitykseen omassa elämässään.”
Tämä on vakaumuksetonta uskonnon opettamista, jota jokaisen kristityn perheen lapset opiskelevat.
Tätä opetusta perustellaan sillä, että vanhemmat (o)saavat päättää minkälaisia juttuja heidän lapsensa tekevät. Minustakin tämä on kasvatuksen ja vanhemmuuden perusasia. Sorry, joko vanhempanne manipuloivat teitä heidän ja yhteiskunnan haluamaan suuntaan, tai sitten he eivät kasvata sinua lainkaan ja toimivat korkeintaan syöttäjänä ja rahan antajana.
Mutta kohtuus olisi kuitenkin hyvä muistaa. Tästä meitä opettaa keksitty Pikku-Liisa.
Olipa kerran Pikku-Liisa.
Pikku-Liisan vanhemmat ovat kommunisteja. Vannoutuneita kommunisteja. Suomessa on yllättävän paljon kommunisteja. (Jopa liikaa.) Ja koska vanhempien vakaumuksella on ratkaiseva merkitys, kerrottiin Pikku-Liisalle "omasta aatemaailmasta” peruskoulussa. Tietysti Pikku-Liisa on kommunisti, kun kerran vanhemmat kuuluivat Puolueeseen! Eikä Liisa tietenkään voinut erotakaan ennenkuin täytti 16 -ja kas kummaa, peruskoulu oli jo mennyt ohi. Kommunismia opetettiin siksi Liisalle koulussa. Mutta hänestä kaikesta huolimatta tuli oikeistolainen uranainen, joka meni naimisiin prinssin kanssa.
Sen pituinen se.
Olemme varmaan kaikki yksimielisiä siitä että ei pakkokommunismia kouluihin! (Paitsi tietysti kommunistit. Kummallista, että heistä ei tässä kohdin tarvitse välittää mutta kristityistä pitäisi.)
Tahdonko minä sitten poistaa uskonnon kokonaan kouluista? En tietenkään. Uskontoon törmää yhteiskunnassamme aivan liian usein. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen joutuu joka tapauksessa kohtaamaan "pakkouskontoa". Ja tämä ei suinkaan rajoitu mihinkään lyhyehkään peruskouluopiskelukauteen. Se kestää koko elämän. Tämän vuoksi ihmisillä tulee myös olla jonkinlaisia taitoja käsitellä ja kohdata uskonnollisia asioita.
Jos koulu ei ole arvosanoja vaan elämää varten, niin uskonnon opetusta tulisi olla. Nykyajan "kansalaistaitoon" kuuluu niin mainonnan kuin uskontojenkin kohtaaminen. (Molemmat on samanlaisia, pakollisia ja ikäviä asioita.) Kieroa kyllä ; Se että hihhulit ovat päättäneet että uskonto on tärkeää, ja ovat lähteneet porukalla vetämään tätä linjaa kaduille välittämättä muiden mielipiteistä on johtanut siihen että uskonnosta on tullut tärkeä asia myös muille. Kutsutaan tätä "demokratiaksi" vaikka se ei nojaa siihen että enemmistö olisi hihhuleita, vaan siihen että hihhulit ovat niin näkyviä, että 1% osuus hihhuleita väestöstä NÄKYY, KUULUU ja TUNTUU (subjektiivisesti) samalta kuin 20% väestöstä. Lisäksi jos uskonnon opetus otettaisiin kokonaan pois kouluista, hihhulit hermostuisivat jolloin ne vastaisivat "varmaan jo" 30% väestöstä. He yksinkertaisesti julistaisivat enemmän. Ja mahdollisesti yrittäisivät kehitellä keinoja, joilla uskonnosta tehtäisiin tiedettä, jotta se saataisiin takaisin kouluun..
Minulla on tähän ongelmaan yksinkertainen ratkaisu. "Pakko ET". Kouluissa on jo nykyisinkin ET:n opetusta. Käytännössä niille osallistujia ei kuitenkaan ole ollut paljoa, joten se on ollut työlästä. Näin ET -tunnit ovat varmasti rasite koulutukselle; Lompakko kun ei isoissa massoissa laske kulttuurillista tasa-arvoa vaan "tunnin hintaa per nuppi". Jos kaikki uskonnon opetus tehtäisiin ET:n opetukseksi, ei tarvitsisi erotella luokkia.
Ja tunneilla opetettaisiin silti myös Jeesuksesta ja kristinuskosta. Kuten myös monista muista uskonnoista. Kenties ateismistakin. Jokainen oppisi paitsi omasta uskostaan -joka on toki tärkeää jos sellainen on- myös ymmärtämään miksi muut eivät usko samoin - joka on minusta tuotakin tärkeämpää. (Uskoisin että yhteiskuntakin hyötyy enemmän erilaisuuden suvaitsemisesta kuin "itselle kivasta henkisestä masturboinnista".) Ja lisäksi uskovaiset lapset voisivat ihan vapaasti käydä omassa kirkossaan hakemassa lisää henkistä tietoa ja lohtua. Siitä niitten pastoreille/pastorittarille maksetaan.
Avainkysymys tässä saattaisi kuitenkin olla sen asian muistuttaminen, että eihän kouluopetus nytkään ole "tunnustuksellista"! (Vaikka opetussuunnitelma minulle viittaa siihen että rivien välissä asia on aivan toisin) Koska monesti uskonnon opetuksesta puhuttaessa nousee esiin nimenomaan se, kuinka "uskonnonopetus ei ole vakaumuksellista", sen ei kuulemma pitäisi olla siksi ongelma vaikka lapsi ei uskoisi, vaan ainoastaan hänen vanhempansa olisivat kristittyjä.
Miksi ei siis saman tien yhdistetä niitä ET -opetukseen? Syynä ei voi olla se, että ET -opiskelijat voisivat helpommin kannella kotona siitä miten uskonnon opetus onkin ollut tunnustuksellista niin että asialla olisi jotain seuraamuksiakin. Ongelma on todellinen, koska harvapa kristitty pahoittelisi ja valittaisi eteenpäin "Suomen Lain rikkomisesta" jos lapsi kotona kertoisi että "Tunnustukselliseti opettivat Jeesuksesta koulussa". Tavis tuskin tekisi mitään ja hihhuli lähettäisi kiitoskirjeen.
Mutta lain rikkomisen piilottamisen helpottaminen ei tavallisesti anna lupaa erikoisasemiin oikeusvaltioissa. Syynä ei siksi saa olla se että on olemassa riski että "ET soittaa kotiin".
Jotta ongelma olisi kristityille ystävillemme mahdollisimman helppo, voisimme ottaa ET:n opetussuunnitelman, ja ottaa sen uskonnon opetussuunnitelmaksi nimen "uskonto" alle. Nimi kun ei olisi väärä (uskontojahan siellä opetettaisiin vakaumuksettomasti), ja onhan se "Elämänkatsomustieto" vähän keinotekoisen tuntuinen ja hankalan pitkä sana. Ja lisäksi ET -puujalkavitsiä jossa elämänkatsomustiedon lukija rinnastetaan Spielbergin kuuluisaan avaruusolentoon, on kuultu kouluissa aivan riittävästi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
